Tasankointiaanien ensisijainen lääkekasvi
Punahattu oli tasankointiaanien ensisijainen lääkekasvi. Noin 15 heimon tiedetään käyttäneen sitä. Käyttö oli monipuolista, mutta erityisen tärkeä kasvi oli hoidettaessa haavoja, hyönteisten pistoja, käärmeenpuremia ja erilaisia tulehduksia.
Tuoretta juurta pureskeltiin hammassäryn lievittämiseen. Teetä juotiin vilustumis-, kuume- ja tulehduslääkkeeksi ja vastamyrkkynä. Se oli myös lääke tuhkarokkoon.
Savuna kasvilla hoidettiin päänsärkyä, mahakipua, janoisuutta, liikaa hikoilua, mahakouristuksia, reumatismia, palovammoja ja sukupuolitauteja. Punahatulla häädettiin loisia ja parannettiin silmäsairauksia.
Intiaanit heittivät kasvin mehua kiville saunoessaan. Intiaanit käyttivät kasvin mehua myös tehdäkseen kätensä ja suunsa tunnottomiksi aikoessaan pidellä käsissään tai niellä kuumia hiiliä, tulta tai kiehuvaa vettä seremonioiden aikana. Punahattumehua juoden suojattiin myös jalat tulelta tai kuumilta hiililtä juhlamenojen aikana.
Yleistä
Punahattuja on Yhdysvaltojen itäosissa 8-9 lajia riippuen siitä, lasketaanko Echinacea pallida ja Echinacea angustifolia omiksi lajeikseen. Punahatut ovat yleensä monivuotisia, 30-120 cm korkeita ruohoja. Niillä on isot tummanpunaiset tai violetit (joskus myös valkoiset), pitkään kukkivat kukat tankeiden ja piikikkäiden suojuslehtien suojaamina. Alalehdet ovat soikeat ja joskus hammasreunaiset, 7-20 cm pitkät ja karheat. Ylälehdet ovat alalehtiä kapeammat ja hampaattomat.
Sukunimi Echinacea tulee kreikan echinos-sanasta, joka tarkoittaa siiliä. Nimi viittaa kukinnon keskiosaan, joka varsinkin siementen kehittyessä muistuttaa siiliä karheudeltaan ja muodoltaan. Punahatut ovat kotoisin Keski- ja Lounais-Yhdysvalloista, missä ne kasvavat avoimissa metsissä ja tienvarsilla. Niitä viljellään lääke- ja koristekasveina varsinkin Keski-Euroopassa.
Jo reilu 10 vuotta sitten Yhdysvalloissa kerättiin Eurooppaa varten yli 50 tonnia villejä kasveja. Keräilyn vuoksi luonnonvaraiset punahattulajit ovat harvinaistuneet huolestuttavasti. Euroopassa kasvatetaan paljon pallida- ja varsinkin angustifolia-lajikkeita, mutta eniten käytetään Echinacea purpureaa, joka on helpoin kasvatettava ja tuottaa eniten kasviainetta melko lyhyessä ajassa.
Myytiin kaiken parantavana yleislääkkeenä
Nebraskalainen tohtori H.C.F. Meyer sai oppia kasvin käyttöä intiaaneilta. Hän osti sitä heiltä ja myi edelleen kaikki vaivat parantavana yleislääkkeenä. Hän antoi jopa kalkkarokäärmeen purra itseään osoittaakseen kasvin tehon.
Ensimmäinen patenttilääke Mey-er´s blood purifier eli Meyerin verenpuhdistaja, tuli myyntiin vuonna 1870. Sitä käytettiin nimenomaan käärmeen pistoihin ja verenmyrkytyksiin, mutta moniin muihinkin vaivoihin. Valmistetta kutsuttiin myös käärmeöljyksi.
Meyer yritti innostaa muita lääkäreitä punanhatun käyttöön ja onnistuikin siinä vuonna 1887. Hän lähetti kasvia professori J.U. Lloydille Cincinnatiin, joka lopulta alkoi perheyrityksenä (Lloyd Brothers) tuottaa monia punahattutuotteita.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kasvia pidettiin ihmelääkkeenä. 1920-luvulle tultaessa siitä oli tullut tunnetuin kasvi amerikkalaisessa lääkinnässä.
Kasvi keksittiin uudelleen tutkimusten myötä
Euroopassa kasvi tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1897. Tämän jälkeen tuli aika, jolloin kasvia pidettiin tehottomana käyttöön tulleisiin antibiootteihin verrattuna.
Näin ajateltiin siihen saakka, kunnen saksalainen farmasian tutkija vei siemeniä Saksaan ja tutkimukset alkoivat.Saksassa kasvia on tutkittu paljon, vaikkakin jotkut tutkimukset on tehty väärällä kasvimateriaalilla.
Vuoteen 1939 asti Echinacea angustifolia oli ainoa käytetty laji. Vuonna 1939 alettiin käyttää myös Echinacea purpureaa, koska siemenaineiston puutteen vuoksi Gerhard Madaukselle myytiin sen siemeniä Echinacea angustifolian siemeninä.
Vuonna 1950 havaittiin, että punahatun glykosideilla on antibioottisia vaikutuksia. Sen jälkeen tutkimukset ovat keskittyneet polysakkarideihin. Tulokset kulkeutuivat takaisin Yhdysvaltoihin, jossa punahatun suosio alkoi kasvaa erityisesti 1970-luvulla. Nykyisin se on ilmeisesti eniten käytetty yrttilääke Yhdysvalloissa.
Vaikuttaa solun ei-spesifiseen immuuni-puolustukseen
Punahatun vaikutus suuntautuu erityisesti ei-spesifiseen solun immuunipuolustukseen. Se lisää kehon luontaista ei-spesifistä vastustuskykyä sairauksia vastaan ja estää joissakin tapauksissa liiallista reagointia.
Punahattua kutsutaan immunomodulaattoriksi eli se tehostaa sisäisen puolustusjärjestelmän toimintaa.
Punahattu:
Alkamidit estävät tulehdusta ehkäisemällä syklo-oksygenaasia ja 5-lipoksigenaasia. Interferonit stimuloivat proteiinisynteesiä, joka estää virusinfektion.
Punahattu saattaa estää hyaluronidaasia, joka rikkoo peruskudosta ympäröivää sidekudosta eli retikuloendoteliaalisysteemiä ja päästää myrkyn verenkiertoon. Peruskudoksen rikkoutuminen päästää taudinaiheuttajat helposti soluihin ja aloittaa niiden tuhon eli infektion. Myös eri patogeenit saattavat stimuloida hyaluronidaasia.
Estää virusten leviämistä
Punahattuvalmisteet tappavat bakteereja, viruksia, sieniä ja alkueläimiä. Sikoriinihappo saattaa estää virusten lisääntymistä ja polyasetyleenit ovat antibakteerisia ja antifungaalisia.
Punahatun on todettu estävän influenssaa, herpestä ja rakkulaista suutulehdusta aiheuttavia viruksia.
Haihtuvan öljyn pentadekadieenilla on antituumorista aktiivisuutta. Makrofaagit puolestaan ovat sytotoksisia kasvaimia vastaan. Punahattu saattaa auttaa reumatismissa, ja sillä on myös kortisonin kaltaista vaikutusta. Se on hikoiluttavaa, stimuloi verenkiertoa ja laajentaa ääreisverisuonia.
Pieniä määriä ennaltaehkäisyyn,suurempia akuuttiin tulehdukseen
Pieni määrä punahattua usein annettuna lisää immuniteettia tavallisia tulehduksia ja allergisia sairauksia vastaan. Isoja annoksia annetaan akuutteihin tulehduksiin.
Punahatun on havaittu vähentävän urheilijoiden flunssia ja yleensä lyhentävän flunsssien kestoaikaa.
Puuduttaa, parantaa haavoja
Ekinaseiini on puuduttavaa. Se edistää haavojen jyväsmuodostusta. Kokeissa on havaittu kofeiinihappojohdannaisten, kofeiinihapon, ekinakosidin, kynariinin, sikoriinihapon ja klorageenihapon suojelevan ihon kollageenia vapailta radikaaleilta.
Punahattu nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää UV-säteilyn vaikutusta ilmeisesti pitämällä yllä kollageeniverkon rakennetta ja yhtenäisyyttä sidekudoksessa ja ehkäisemällä hyaluronidaasia.
Vilustumisoireiden ehkäisyyn ja hoitoon
Tinktuura sopii sisäisesti käytettynä ehkäisemään hengitystieinfektioita, ja vilustumisoireita sekä tukemaan antibioottikuureja ja toimimaan influenssan ja korvatulehdusten tukihoitona. Sillä voi myös lievittää aamukäheyttä ja suun limakalvo- ja ientulehduksia.
Keski-Euroopassa on punahatulla saatu hyviä tuloksia Candida-sienen hoidossa. Punahattua voi lisätä kylpyveteen emätintulehduksia hoidettaessa.
Tinktuuralla voi olla parantava vaikutus ruokahaluun ja ripuliin, joten sitä käytetään ruoansulatuskanavan tulehdusten tukihoidossa. Muita käyttökohteita ovat virtsatietulehdukset, ärtynyt rakko, niveltulehdus ja nivelreuma.
Suun kautta otettaessa polysakkaridien vaikutus häviää paljolti, sillä ne pilkkoutuvat nopeasti ruoansulatuskanavassa. Tämän vuoksi Saksassa annetaan punahattua usein suonensisäisesti ruiskeina.
Jotkut suosittelevat Echinacea purpureaa suurina määrinä kuntoutukseen ja Echinacea pallidaa tai angustifoliaa pieninä annoksina erityistarkoituksiin ja perinteisiin käyttökohteisiin.
Immunomodulaatiossa käytettävät annokset ovat suurempia kuin rohdoskäytössä. Eräiden tutkimusten mukaan noin kerran viikossa annettu annos stimuloi immuniteettia, mutta päivittäin otettu alentaa kehon omaa puolustusta.
Käyttörajoitukset
Punahattu voi sekoittaa immunoterapiaa. Siksi sitä ei suositella MS-taudissa, leukoosissa, kollageenitaudissa, AIDS:ssa eikä tuberkuloosissa, koska se voi yliaktivoida immuunipuolustuksen.
Punahattu voi heikentää aineenvaihduntaa sokeritaudissa. Se voi aiheuttaa liikaa syljeneritystä, voimakasta polttelua ja tunnottomuutta kielessä ja huulten ja suun limakalvoissa. Se voi aiheuttaa allergiaoireita ja pahoinvointia joissakin ruoansulatushäiriötapauksissa.
Sitä ei suositella käytettäväksi kovin runsaasti raskauden aikana.
Erilaisista korvikkeista ja heikkolaatuisista tuotteista on syytä varoittaa, ja joissakin valmisteissa saattaa joskus olla jopa vääriä kasveja.
Ulkoinen käyttö
Ulkoisesti Echinacea-tinktuuralla lääkitään
Haluaistiko lukea lisää luonnonmukaisesta terveydenhoidosta?
Mielenkiintoisia artikkeleita löytävät Terveydenhoitouutisten nettisivuilta:
http://www.terveydenhoitouutiset.fi
Lähde: A. Vogel Oy:n Terveydenhoitouutiset / M. Rajala
Punahattu oli tasankointiaanien ensisijainen lääkekasvi. Noin 15 heimon tiedetään käyttäneen sitä. Käyttö oli monipuolista, mutta erityisen tärkeä kasvi oli hoidettaessa haavoja, hyönteisten pistoja, käärmeenpuremia ja erilaisia tulehduksia.
Tuoretta juurta pureskeltiin hammassäryn lievittämiseen. Teetä juotiin vilustumis-, kuume- ja tulehduslääkkeeksi ja vastamyrkkynä. Se oli myös lääke tuhkarokkoon.
Savuna kasvilla hoidettiin päänsärkyä, mahakipua, janoisuutta, liikaa hikoilua, mahakouristuksia, reumatismia, palovammoja ja sukupuolitauteja. Punahatulla häädettiin loisia ja parannettiin silmäsairauksia.
Intiaanit heittivät kasvin mehua kiville saunoessaan. Intiaanit käyttivät kasvin mehua myös tehdäkseen kätensä ja suunsa tunnottomiksi aikoessaan pidellä käsissään tai niellä kuumia hiiliä, tulta tai kiehuvaa vettä seremonioiden aikana. Punahattumehua juoden suojattiin myös jalat tulelta tai kuumilta hiililtä juhlamenojen aikana.
Yleistä
Punahattuja on Yhdysvaltojen itäosissa 8-9 lajia riippuen siitä, lasketaanko Echinacea pallida ja Echinacea angustifolia omiksi lajeikseen. Punahatut ovat yleensä monivuotisia, 30-120 cm korkeita ruohoja. Niillä on isot tummanpunaiset tai violetit (joskus myös valkoiset), pitkään kukkivat kukat tankeiden ja piikikkäiden suojuslehtien suojaamina. Alalehdet ovat soikeat ja joskus hammasreunaiset, 7-20 cm pitkät ja karheat. Ylälehdet ovat alalehtiä kapeammat ja hampaattomat.
Sukunimi Echinacea tulee kreikan echinos-sanasta, joka tarkoittaa siiliä. Nimi viittaa kukinnon keskiosaan, joka varsinkin siementen kehittyessä muistuttaa siiliä karheudeltaan ja muodoltaan. Punahatut ovat kotoisin Keski- ja Lounais-Yhdysvalloista, missä ne kasvavat avoimissa metsissä ja tienvarsilla. Niitä viljellään lääke- ja koristekasveina varsinkin Keski-Euroopassa.
Jo reilu 10 vuotta sitten Yhdysvalloissa kerättiin Eurooppaa varten yli 50 tonnia villejä kasveja. Keräilyn vuoksi luonnonvaraiset punahattulajit ovat harvinaistuneet huolestuttavasti. Euroopassa kasvatetaan paljon pallida- ja varsinkin angustifolia-lajikkeita, mutta eniten käytetään Echinacea purpureaa, joka on helpoin kasvatettava ja tuottaa eniten kasviainetta melko lyhyessä ajassa.
Myytiin kaiken parantavana yleislääkkeenä
Nebraskalainen tohtori H.C.F. Meyer sai oppia kasvin käyttöä intiaaneilta. Hän osti sitä heiltä ja myi edelleen kaikki vaivat parantavana yleislääkkeenä. Hän antoi jopa kalkkarokäärmeen purra itseään osoittaakseen kasvin tehon.
Ensimmäinen patenttilääke Mey-er´s blood purifier eli Meyerin verenpuhdistaja, tuli myyntiin vuonna 1870. Sitä käytettiin nimenomaan käärmeen pistoihin ja verenmyrkytyksiin, mutta moniin muihinkin vaivoihin. Valmistetta kutsuttiin myös käärmeöljyksi.
Meyer yritti innostaa muita lääkäreitä punanhatun käyttöön ja onnistuikin siinä vuonna 1887. Hän lähetti kasvia professori J.U. Lloydille Cincinnatiin, joka lopulta alkoi perheyrityksenä (Lloyd Brothers) tuottaa monia punahattutuotteita.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kasvia pidettiin ihmelääkkeenä. 1920-luvulle tultaessa siitä oli tullut tunnetuin kasvi amerikkalaisessa lääkinnässä.
Kasvi keksittiin uudelleen tutkimusten myötä
Euroopassa kasvi tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1897. Tämän jälkeen tuli aika, jolloin kasvia pidettiin tehottomana käyttöön tulleisiin antibiootteihin verrattuna.
Näin ajateltiin siihen saakka, kunnen saksalainen farmasian tutkija vei siemeniä Saksaan ja tutkimukset alkoivat.Saksassa kasvia on tutkittu paljon, vaikkakin jotkut tutkimukset on tehty väärällä kasvimateriaalilla.
Vuoteen 1939 asti Echinacea angustifolia oli ainoa käytetty laji. Vuonna 1939 alettiin käyttää myös Echinacea purpureaa, koska siemenaineiston puutteen vuoksi Gerhard Madaukselle myytiin sen siemeniä Echinacea angustifolian siemeninä.
Vuonna 1950 havaittiin, että punahatun glykosideilla on antibioottisia vaikutuksia. Sen jälkeen tutkimukset ovat keskittyneet polysakkarideihin. Tulokset kulkeutuivat takaisin Yhdysvaltoihin, jossa punahatun suosio alkoi kasvaa erityisesti 1970-luvulla. Nykyisin se on ilmeisesti eniten käytetty yrttilääke Yhdysvalloissa.
Vaikuttaa solun ei-spesifiseen immuuni-puolustukseen
Punahatun vaikutus suuntautuu erityisesti ei-spesifiseen solun immuunipuolustukseen. Se lisää kehon luontaista ei-spesifistä vastustuskykyä sairauksia vastaan ja estää joissakin tapauksissa liiallista reagointia.
Punahattua kutsutaan immunomodulaattoriksi eli se tehostaa sisäisen puolustusjärjestelmän toimintaa.
Punahattu:
- aktivoi kehoa tuottamaan valkoisia verisoluja, makrofaageja ja T-lymfosyytteja fagosytoosiin ja lisää niiden määriä
- stimuloi makrofaageja tuottamaan TNF:ää (tumor necrosis factor), lymfokiniinejä, interferonia ja interleukiinia sekä
- kiihottaa plasmasoluja tuottamaan vasta-aineita.
- Nimenomaan kasvin polysakkaridit, seskviterpeeniesterit, glykoproteiinit, polyasetyleenit ja alkamiinit aktivoivat fagosytoivia makrofaageja ja tuottavat niitä nopeasti tulehdusalueelle.
Alkamidit estävät tulehdusta ehkäisemällä syklo-oksygenaasia ja 5-lipoksigenaasia. Interferonit stimuloivat proteiinisynteesiä, joka estää virusinfektion.
Punahattu saattaa estää hyaluronidaasia, joka rikkoo peruskudosta ympäröivää sidekudosta eli retikuloendoteliaalisysteemiä ja päästää myrkyn verenkiertoon. Peruskudoksen rikkoutuminen päästää taudinaiheuttajat helposti soluihin ja aloittaa niiden tuhon eli infektion. Myös eri patogeenit saattavat stimuloida hyaluronidaasia.
Estää virusten leviämistä
Punahattuvalmisteet tappavat bakteereja, viruksia, sieniä ja alkueläimiä. Sikoriinihappo saattaa estää virusten lisääntymistä ja polyasetyleenit ovat antibakteerisia ja antifungaalisia.
Punahatun on todettu estävän influenssaa, herpestä ja rakkulaista suutulehdusta aiheuttavia viruksia.
Haihtuvan öljyn pentadekadieenilla on antituumorista aktiivisuutta. Makrofaagit puolestaan ovat sytotoksisia kasvaimia vastaan. Punahattu saattaa auttaa reumatismissa, ja sillä on myös kortisonin kaltaista vaikutusta. Se on hikoiluttavaa, stimuloi verenkiertoa ja laajentaa ääreisverisuonia.
Pieniä määriä ennaltaehkäisyyn,suurempia akuuttiin tulehdukseen
Pieni määrä punahattua usein annettuna lisää immuniteettia tavallisia tulehduksia ja allergisia sairauksia vastaan. Isoja annoksia annetaan akuutteihin tulehduksiin.
Punahatun on havaittu vähentävän urheilijoiden flunssia ja yleensä lyhentävän flunsssien kestoaikaa.
Puuduttaa, parantaa haavoja
Ekinaseiini on puuduttavaa. Se edistää haavojen jyväsmuodostusta. Kokeissa on havaittu kofeiinihappojohdannaisten, kofeiinihapon, ekinakosidin, kynariinin, sikoriinihapon ja klorageenihapon suojelevan ihon kollageenia vapailta radikaaleilta.
Punahattu nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää UV-säteilyn vaikutusta ilmeisesti pitämällä yllä kollageeniverkon rakennetta ja yhtenäisyyttä sidekudoksessa ja ehkäisemällä hyaluronidaasia.
Vilustumisoireiden ehkäisyyn ja hoitoon
Tinktuura sopii sisäisesti käytettynä ehkäisemään hengitystieinfektioita, ja vilustumisoireita sekä tukemaan antibioottikuureja ja toimimaan influenssan ja korvatulehdusten tukihoitona. Sillä voi myös lievittää aamukäheyttä ja suun limakalvo- ja ientulehduksia.
Keski-Euroopassa on punahatulla saatu hyviä tuloksia Candida-sienen hoidossa. Punahattua voi lisätä kylpyveteen emätintulehduksia hoidettaessa.
Tinktuuralla voi olla parantava vaikutus ruokahaluun ja ripuliin, joten sitä käytetään ruoansulatuskanavan tulehdusten tukihoidossa. Muita käyttökohteita ovat virtsatietulehdukset, ärtynyt rakko, niveltulehdus ja nivelreuma.
Suun kautta otettaessa polysakkaridien vaikutus häviää paljolti, sillä ne pilkkoutuvat nopeasti ruoansulatuskanavassa. Tämän vuoksi Saksassa annetaan punahattua usein suonensisäisesti ruiskeina.
Jotkut suosittelevat Echinacea purpureaa suurina määrinä kuntoutukseen ja Echinacea pallidaa tai angustifoliaa pieninä annoksina erityistarkoituksiin ja perinteisiin käyttökohteisiin.
Immunomodulaatiossa käytettävät annokset ovat suurempia kuin rohdoskäytössä. Eräiden tutkimusten mukaan noin kerran viikossa annettu annos stimuloi immuniteettia, mutta päivittäin otettu alentaa kehon omaa puolustusta.
Käyttörajoitukset
Punahattu voi sekoittaa immunoterapiaa. Siksi sitä ei suositella MS-taudissa, leukoosissa, kollageenitaudissa, AIDS:ssa eikä tuberkuloosissa, koska se voi yliaktivoida immuunipuolustuksen.
Punahattu voi heikentää aineenvaihduntaa sokeritaudissa. Se voi aiheuttaa liikaa syljeneritystä, voimakasta polttelua ja tunnottomuutta kielessä ja huulten ja suun limakalvoissa. Se voi aiheuttaa allergiaoireita ja pahoinvointia joissakin ruoansulatushäiriötapauksissa.
Sitä ei suositella käytettäväksi kovin runsaasti raskauden aikana.
Erilaisista korvikkeista ja heikkolaatuisista tuotteista on syytä varoittaa, ja joissakin valmisteissa saattaa joskus olla jopa vääriä kasveja.
Ulkoinen käyttö
Ulkoisesti Echinacea-tinktuuralla lääkitään
- haavoja
- ihottumia
- lieviä palovammoja, auringonpolttamia
- imusolmuketurpoamia
- hyönteisten puremia
- paiseita
- rokahtumia, rohtumia
- rakkuloita, finnejä
- kylmänkyhmyjä
- psoriasista ja
- genitaaliherpestä.
Haluaistiko lukea lisää luonnonmukaisesta terveydenhoidosta?
Mielenkiintoisia artikkeleita löytävät Terveydenhoitouutisten nettisivuilta:
http://www.terveydenhoitouutiset.fi
Lähde: A. Vogel Oy:n Terveydenhoitouutiset / M. Rajala
RSS Feed