Ruokaviraston tulkinta kieltää tutkimustiedon jakaminen elintarvikealan toimijoilta voi aiheuttaa yllättäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia. Yksi viranomaistulkinnan piirin joutuvista toimialoista on suomalainen luonnontuoteala, jonka potentiaalia osana laajempaa biotaloutta on tuettu jopa usean ministeriön toimesta jo vuosien ajan. Laadukas tutkimus ja tuotekehitys ovat luonnontuotteita hyödyntävien toimintojen kilpailukyvylle keskeisen tärkeä.

Kotimaisten luonnontuotteiden hyödyntäminen vaatii eri tieteenalojen ja perinteisten toimialarajojen yli ulottuvaa yhteistyötä. Näitä voivat olla esimerkiksi elintarvikekemia, biotekniikka, kasvibiologia, metsä- ja maataloustiede, lääketiede, farmasia ja ravitsemustiede.

Biotalouteen kuuluvat luonnontuoteala on hyvä esimerkki toimialasta, jossa yhdistyvät kansantalous ja kansanterveys. Suomalaisten marjojen terveellisyyden nimiin vannotaan jokaisen perheen ruokavalinnoissa ja marjat tuovat elantoa monen luonnontuotealan yrittäjän talouteen.

Maailmalla vallitseva terveystietoisuus ja hyvinvointitrendi kasvattaa myös suomalaisten luonnontuotteiden kysyntää ja vientimahdollisuuksia. Puhtailla luonnontuotteillamme on maailmalla hyvä maine. Moni yritys hakee vientituotteelle tukea tutkimustiedosta ja luonnontuotteiden terveysvaikutuksista löytyy runsaasti tutkimustuloksia.

Ruokaviraston tulkinta kieltää tutkimustiedon jakaminen tulee kuitenkin muuttamaan luonnontuotealalla toimivien viestinnän lopullisesti, sillä kuluttajien lisäksi tutkimustiedon välittäminen on kielletty myös elintarvikealalla työskenteleville ammattilaisille ja jopa terveydenhuollon ammattilaisille.

Yksi käytännön esimerkki Ruokaviraston tulkinnan vaikutuksista konkretisoituu vuosittaisen Luonnontuotealan tutkimusseminaarin myötä. Tutkimusseminaarissa voidaan toki jatkossakin esitellä mielenkiintoisia luonnontuotealan tutkimuksia, kuten esimerkiksi puolukan vaikutukset verenpaineeseen ja verisuonten toimintaan tai karpalon vaikutuksesta ennaltaehkäistä virtsatietulehdusta.

Elintarvikealan toimija ei voisi Ruokaviraston uuden tulkinnan mukaan esimerkiksi seminaarin aikana jakaa tätä tutkimustietoa sosiaaliseen mediaan, sillä toimijan omassa kanavassa tieteellinen tutkimustieto muuttuu viranomaisen tulkinnan mukaan myynnin edistämiseksi ja mahdollisesti kielletyksi "lääketieteelliseksi väittämäksi". Itseasiassa elintarvikealan toimijoiden tulisi nyt käydä poistamassa aikaisempien vuosien some-päivitykset, jos niissä on käsitelty tällaisia tutkimustietoja. 

Edellä kuvattu tilanne voi tuntua naivilta esimerkiltä, mutta Ruokaviraston tulkinnan näkökulmasta kaikki elintarviketoimijan tekemä viestintä on kaupallista viestintää ja myynnin edistämistä. Tähän on puututtu jo terveystuotealan toimijoiden viestinnässä, joten tulkinta koskee luonnollisesti kaikkia elintarvikealan toimijoita.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä pohtimaan, miten Ruokaviraston tulkinta vaikuttaa elintarvikealan yrittäjän tai yrityksen toimintaa myös pidemmällä aikavälillä. Tulkinta on jalkautettu toimialalle poikkeusoloissa, mutta jonain päivänä palaamme johonkin normaaliin, eikä tätä tulkintaa välttämättä tämän jälkeen kyetä muuttamaan. Ruokavirasto on perusteluissaan niin vahva, että siihen ei välttämättä toimijoiden resurssit edes riitä.

Poikkeuksellinen korona-aika saatetaan myöhemmin muistaa hetkenä, joka muutti pysyvästi tieteellisten tutkimusten vapaan jakamisen muun muassa luonnontuotealalla ja laajemmin elintarvikealalla.

Lopuksi on hyvä muistaa, että lainsäädännössä ei ole tapahtunut muutoksia, vaan kyse on Ruokaviraston uudesta tulkinnasta, jota parhaillaan jalkautetaan kuntien valvonnan kautta käytäntöön.


Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto

Luontaistuote- ja terveyskaupoilla on monta eri roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Lainsäädännöllisesti ne ovat elintarvikemyymälöitä. Tilastokeskuksen luokittelussa päivittäistavaroiden erikoiskauppoja. Vähittäiskaupan tutkimuksissa terveyskaupat ovat osa terveys- ja hyvinvointialan erikoiskauppaa, kuten apteekki- ja kosmetiikkakauppa, optinen ala ja terveydenhoitoalan erikoiskauppa.
Terveystuotealan olemassaolon tarkoituksena on edistää terveellisiä elämäntapoja ja näin tukea ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia.
Kuluttajat hakevat terveyskaupasta opastusta vastustuskyvyn ylläpitämiseen.
Käynnissä olevan koronavirusepidemian aiheuttaman kriisin aikana terveyskaupan rooli ihmisten terveyden edistämisen työssä on korostunut. Heti koronakriisin alussa terveyskaupan asiakaskunnassa huomattiin, kuinka mm. vastustuskyky-tuoteryhmän valmisteita ryhdyttiin hamstraamaan. Asiakastilanteissa kyseltiin opastusta vastustuskyvyn ylläpitämiseen normaalia flunssakautta enemmän.
Normaalia vastustuskykyä tukevien valmisteiden lisäksi ihmiset hakevat terveyskaupan ammattilaisilta tukea omaan hyvinvointiin ja pyrkivät parhaansa mukaan huolehtimaan terveydestään. Ihmisten omaehtoiset toimenpiteet oman terveyden edistämiseksi luovat uskoa kriisiin yli pärjäämisessä.
Terveyskaupat luovat omalta osaltaan turvallisuutta kuluttajien arkeen ja pystyvät näin tukemaan suurta joukkoa ihmisiä poikkeustilanteen ylitse.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto on päättänyt tehdä oikeuskanslerille kantelun Ruokaviraston tulkinnasta kieltää elintarvikealan toimijoilta muun muassa vitamiinitutkimuksien jakaminen kuluttajille ja terveydenhuollon ammattilaisille ja vähittäiskaupan ammattilaisille.

Ruokaviraston toiminta on aiheuttanut laaja hämmennystä elintarvikealan toimijoiden ja myös kuluttajien keskuudessa. Aiheeseen liittyviä kirjoituksia on yksinomaan Suomen Terveystuotekauppiaiden Liiton Facebook-sivuilla käynyt lukemassa useat kymmenet tuhannet henkilöt.

Sosiaalisen median keskusteluista voi päätellä, että Ruokaviraston tulkinta koetaan viranomaisen yrityksenä rajoittaa vapaata tieteellisen tukimuksen jakamista kansalaisille, terveydenhuollon ammattilaisille ja vähittäiskaupan ammattilaisille.

Ruokavirasto on ilmoittanut (3.4.2020), että "toistaiseksi Ruokavirasto ei ole puuttuneet elintarvikealan toimijoita edustavien liittojen, yhdistysten, järjestöjen, jne. viestintään." Myöhemmin (7.4.2020) Ruokavirasto ilmoitti "Elintarvikealan toimijoita edustavat tahot, jotka eivät itse ole elintarvikealan toimijoita, eivät kuulu elintarvikevalvonnan piiriin."

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liiton mielestä Ruokaviraston vihjaus siitä, että jatkossa viranomainen rajoittaisi tai kieltäsi myös elintarvikealan toimijoita edustavien liittojen, yhdistysten, järjestöjen, jne. tieteellisiä tutkimuksia koskevan tiedon jakamista on uhkaus, joka saattaa vaarantaa laajemminkin muun muassa luonnontuote- ja terveystuotealan toimintaa tieteellisen tutkimustiedon saavutettavuuden ja alan ammatillisen koulutuksen jatkumisesta.

Ruokaviraston tulkinnasta ollut hankala saada selvyyttä, sillä tietoa on hajallaan eri puolilla Ruokaviraston nettisivuja, osa tulkinnasta on tullut tietoon kunnallisen valvonnan kautta ja osa kysyttäessä suoraan Ruokavirastolta.

Tieteellisten tutkimuksien jakamiseen liittyvien kieltojen ja rajoituksien vaikutukset elintarvikealan toimijoihin eivät kaikilta osin ole vielä hahmottuneet. Tulkinta koskee kaikkia elintarvikevalvonnan piirissä olevia toimivia, joten vaikutukset saattavat näkyä viiveellä.

Huomionarvoista tilanteessa on se, että elintarvikkeisiin liittyvässä lainsäädännössä ei ole tapahtunut asiaan liittyviä muutoksia. 

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto tulee kantelussaan pyytämään oikeuskansleria selvittämään, onko Ruokavirasto ja kunnallinen elintarvikevalvonta ylittänyt toimivaltuutensa elintarvikealan toimijoiden muun muassa vitamiinitutkimuksien jakamiskieltoon liittyvässä asiassa.

​
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto

Elintarvikelaki ja elintarviketietoasetus kieltävät elintarvikkeiden lääkkeellisen markkinoinnin. Jos tuotetta halutaan markkinoida lääkkeellisillä väitteillä tai käyttötarkoituksilla, tuotteelle on haettava luokittelua lääkkeeksi Fimeasta.
​

• Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot elintarvikkeesta. Harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty. Ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen elintarvikkeesta tai sellaisiin tietoihin viittaaminen on kielletty, jollei toisin säädetä.
• Elintarviketietoasetuksen (EPNAs 1169/2011) artiklan 7.3 mukaan elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin. Artiklan 7.4 mukaan kieltoa sovelletaan myös mainontaan ja elintarvikkeiden esillepanoon, erityisesti niiden muotoon, ulkonäköön tai pakkaukseen, käytettyihin pakkausmateriaaleihin, tapaan, jolla ne on aseteltu, sekä olosuhteisiin, joissa ne ovat esillä.
• Euroopan parlamentin ja neuvoston harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta antaman direktiivin (2006/114/EY) mukaan mainonnalla tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan kaupan, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen menekin edistämiseksi.

 
Elintarvikealan toimijat eivät saa esittää, viitata tai muuten antaa kuvaa, että toimijan valmistamilla, markkinoimilla tai jakelemilla elintarvikkeilla tai niiden ainesosilla olisi lääkkeellisiä vaikutuksia. Tämä koskee kaikkea kaupallista viestintää, eli pakkausmerkintöjen lisäksi elintarvikkeiden markkinointia ja mainontaa kaikissa muodoissa sekä kaikissa viestintäkanavissa. Elintarvikealan toimijat eivät saa jakaa tutkimuksia, raportteja tai muita julkaisuja, joiden kautta luodaan mielikuvaa, että yrityksen valmistamilla, markkinoimilla tai jakelemilla elintarvikkeilla tai niiden ainesosilla olisi lääkkeellisiä vaikutuksia.
 
Elintarvikelainsäädännön vaatimukset koskevat elintarvikealan toimijoita. Elintarvikealan toimijoita edustavat tahot, jotka eivät itse ole elintarvikealan toimijoita, eivät kuulu elintarvikevalvonnan piiriin. Elintarvikevalvonnan piiriin ei myöskään kuulu esimerkiksi julkisten terveysviranomaisten antama ravitsemusohjaus tai -neuvonta eikä lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuva ei-kaupallinen viestintä ja tiedotus.
 
Ruokavirasto on tarkentanut seuraavia nettisivujaan:

• Elintarvikkeiden markkinoiminen koronaviruksen ehkäisyyn tai hoitoon tulee lopettaa välittömästi
• Lääkkeellinen markkinointi
• Vastustuskyky (sivu luotu 7.4.2020)

 
Ruokavirasto on nostanut asian esiin muiden jäsenmaiden tavoin, jotta elintarvikealan toimijat eivät markkinoisi elintarvikkeita lääkkeellisesti myöskään koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

Ruokavirasto vetoaa elintarvikelakiin ja kieltää yrityksiltä koronavirukseen liittyvien vitamiinitutkimuksien jakamisen sekä kuluttajille, että myös ammattilaisille.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto sai viikolla useita yhteydenottoja terveystuotealan toimijoilta, kun ilmeni, että kuntien elintarvikevalvojat olivat kieltäneet yrityksiä jakamasta koronavirukseen liittyviä C- ja D-vitamiinitutkimuksia sosiaalisessa mediassa tai internetsivuillaan. Ruokaviraston ohjeistus on herättänyt hämmennystä terveystuotealan toimijoissa. Toimijat kokevat, että viranomaiskielto rajoittaa heidän tiedonvälitystään. Ruokavirasto perustelee kieltoa vedoten elintarvikelakiin ja terveysväiteasetukseen.

Kuluttajien lisäksi Ruokaviraston tulkinta kieltää yrityksiltä koronaan liittyvien vitamiinitutkimuksien antamisen myös ammattilaisille. Kielto ammattilaisille annettavasta tiedosta kattaa sekä terveydenhuollon ammattilaiset, että vähittäiskaupan eli muuan muassa apteekit, terveyskaupat ja päivittäistavarakaupat.  

Perusteluissaan viranomainen toteaa, että ”Ruokavirasto katsoo, että lääkkeellisiä väitteitä sisältävät viittaukset tieteellisiin tutkimuksiin tai muuhun tietoon sekä lääkkeellisten käyttötarkoituksien esiintuominen esim. linkkinä muihin internetsivustoihin tai videoiden, kuvien, kuluttajakommenttien, tms. kautta, on elintarvikelain 9 §:n vastaista. Niiden kautta kuluttajan annetaan ymmärtää, että yrityksen markkinoimilla elintarvikkeilla tai niiden sisältämillä ainesosilla on sairauksien ennaltaehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen vaikuttavia ominaisuuksia. Vaikka tutkimustuloksia julkaistaisiin erillään varsinaisista tuotteiden markkinointiaineistoista, ovat ne silti säädösten vastaisia, jos kuluttaja pystyy yhdistämään väitetyn ominaisuuden markkinoitaviin tuotteisiin. Myöskään ammattilaisille suunnattujen tuote- tai tutkimustietojen kautta ei saa antaa tietoa, että elintarvikkeena markkinoilla olevalla tuotteella tai sen sisältämillä ainesosilla on lääkkeellisiä vaikutuksia.” [Sitaatti on suora kopio Ruokavirastolta 3.4.2020 saadusta vastauksesta].

Elintarvikelain 9§:ssä säädellään elintarvikkeesta annettavia tietoja koskevia yleisiä vaatimuksia ja siinä muun muassa todetaan, että ”elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eikä viitata sellaisiin tietoihin, ellei muualla lainsäädännössä toisin säädetä.”

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto pitää Ruokaviraston tulkintaa kieltää yrityksiltä vitamiinitutkimuksien jakamisen monelta osin ongelmallisena. Ruokavirastolla ja toimijoilla on erilainen käsitys yrityksien viestinnästä. Ruokavirasto tulkitsee, että yrityksen jakama tutkimuksiin liittyvä informaatio on markkinointia. Terveystuotealan toimijat, kuten muutkin toimijat eri toimialoilla, tekevät kuitenkin markkinoinnin lisäksi myös muunlaista viestintää.

Ei-kaupallista viestintää on monenlainen yrityksien tekemä informatiivinen viestintä. Ei-kaupallinen viestintä voi olla esimerkiksi toimialaa koskeva yleinen viestintä, kuten trendikatsaukset, myynnin kehitys, käyttäjätutkimukset, lehtien artikkelit ja tiedotusvälineiden uutiset sekä toimialaan liittyvä muut tieto esimerkiksi luomu-, luonnontuote- ja biotalouteen liittyvä informaatio. Myös monet yhteiskunnalliset ja kansainväliset asiat liittyvät toimialaan.

Tieteellisien julkaisuiden viestintä ja tiedotus ovat yksi iso alue, jota yritykset tekevät osana toimialan asioiden viestimiseksi yhteiskuntaan päin.

Jos vitamiinitutkimuksien jakaminen perustellusti voidaan kieltää yrityksiltä kuluttajille ja ammattilaisille, niin on syytä harkita lainsäädännön muuttamista joiltain osin. 

Tätä ennen on kuitenkin syytä käydä läpi muut demokraattiset keinot, kuten viranomaisneuvottelut, ohjeistuksen täsmentäminen sekä mahdollisesti lainsäädäntömuutosta kevyemmät tavat kuten esimerkiksi kantelu- tai tuomioistuinkäsittely. 

Terveystuotealan toimijoiden ja laajemmin koko elintarvikealan toimijoiden sananvaputta ja tiedon välitystä ei ole syytä kaventaa, vaan päinvastoin terveyteen liittyvien kriisien aikana monipuolinen terveyteen liittyvä informaatio tulee olla sallittua vapaassa yhteiskunnassa.


Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto