Terveyskauppojen historia nivoutuu yhteen usean muun terveyden edistämiseen ja sairauksien hoitoon liittyvän alan kanssa. Kaukaisimmillaan historia liittyy fytoterapiaan eli kasvilääkintään, jonka perintö ulottuu tuhansien vuosien taakse maailman eri kulttuureihin. Varsinkin Aasian lääkintäjärjestelmissä kasvien lääkekäyttö on pysynyt suurelta osin katkeamattomana nykyaikaan saakka. Länsimaissa kasvien käyttö perustuu antiikin Kreikassa ja Roomassa eläneiden suurten lääkärien opetuksille.
 
Ihmiskunta oli aikoinaan kokonaan luonnon antimien varassa ja sai luonnosta sekä ravintonsa, että lääkeaineensa. Luontaistuoteala ja varsinkin terveyskauppa on aina pitänyt luontoa suuressa arvossa ja pyrkinyt kunnioittamaan luonnon meille tarjoamia antimia. Luontaistuotealalla on arvostanut kasvien tuntemista ja niiden ravitsemuksellisten ja lääkkeellisten ominaisuuksien osaamista. 
 
Terveyskaupassa on pyritty näkemään ihminen kokonaisvaltaisesti ja terveyden ylläpitämisessä huomioidaan ihmisten yksilölliset ominaisuudet ja erilaisuus. Terveyskaupan ammatillisessa koulutuksessa painotetaan tutkimustietoa, anatomiaa, fysiologiaa, kemiaa ja farmakognosiaa, mutta kliinisten kaksoissokkotutkimusten lisäksi arvoa annetaan myös kasvien ja muiden luonnontuotteiden perinteiselle käyttötiedolle.
 
Kasvien ja muiden luonnontuotteiden käyttö liittyy kiinteästi suomalaiseen kansanparannus-perinteeseen, jonka käyttöön ottamat kasvit ovat edelleen suurelta osin löydettävissä terveyskauppojen valikoimista joko ravintolisinä tai tavanomaisina elintarvikkeina sekä myös lääkelainalaisina kasvirohdosvalmisteina. Fytoterapiaa käytetään laajasti Suomessa itsehoidollisesti ja sen käytössä opastavat varsinkin terveyskaupat, fytonomit, fytoterapeutit, luontaisterapeutit sekä ravintoneuvojat.

Kasvilääkintä on laajasti käytössä monissa Euroopan maissa myös lääkärin työssä ja osa maista on myös integroinut sen terveydenhoidon järjestelmiin. Esimerkiksi Saksassa jopa 70% tavallisista lääkäreistä määrää fytoterapivalmisteita. Euroopassa rohdoskäytössä on noin 1.500 kasvia, joista osasta on valmistettu yhteisötason monografioita.

Biolääketieteen kiinnostus luonnonaineisiin on lisääntynyt valtavasti. Maailmalta löytyy useita tutkimustietokantoja, joihin on koottu rohdoksiin ja ravintolisiin liittyviä tutkimuksia. Esimerkiksi Natural Database sisältää monografian noin 1.000 luontaistuotteen ainesosasta. Suomessa rohdostutkimusta tehdään mm. Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Reformikauppojen syntyy Euroopassa vaikuttivat vahvasti teollinen vallankumous, joka oli voimakasta 1800-luvulla. Teollistumisen myötä elintarviketeollisuus alkoi kehittyä merkittävästi. Samoihin aikoihin ravitsemustiede erottautui muista luonnontieteistä omaksi tutkimusalakseen. Tieto ravinnon ja terveyden välisistä vuorovaikutuksista lisääntyi. Saksassa syntyi epäilijöiden joukko, joka pohti mitä terveydellisiä vaikutuksia ravinnon yhä lisääntyvä käsittely aiheuttaa ihmisille.

Epäilijät perustivat erilaisia aatteellisia järjestöjä ja yhdistyksiä. Oli syntynyt ”lebensreform” eli elämäntapoja uudistava liike 1900-luvun vaihteessa. Liike kannatti luonnonmukaisia elämäntapoja, joista tärkeimpiä olivat terveellinen ruokavalio ja luonnonsuojelu. Elämäntapoja uudistavan liikkeen piiristä syntyivät ensimmäiset ”reformikauppiaat” ja pienet tuotantoyksiköt, jotka tuottivat ideologian mukaisia luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita. 

Elämäntapoja uudistava ideologian lebensreformin leviäminen Suomeen sai vauhtia 1940-luvulla, kun suomalaissyntyinen ja Keski-Euroopassa vaikuttanut Are Waerland vieraili Suomessa kertomassa ruokavalion tervehdyttävästä vaikutuksesta. Vuonna 1948 Waerland luennoi Helsingin yliopistossa tuoreruoan, kasvisruokavalion, paaston ja joogan terveysvaikutuksista. Waerlandin motto oli ”Perustan näkemykseni ensi sijassa luonnon todistusaineistoon…”. Waerland vieraili myös Ruotsissa kertomassa näkemyksiään hyvistä elämäntavoista. Luonnonkasvien ja ravitsemuksen merkityksestä valistivat Suomen kansaa aktiivisesti mm.  professori Toivo Rautavaara ja suomalaisen terveysliikkeen tienraivaajana tunnettu lähetystöneuvos Teo Snellman. Keski-Eurooppalaista kasvilääkintätietoutta Suomeen toi mm. sveitsiläinen Alfred Vogel.
 
Terveyskaupat erikoiskaupan omana toimialanaan katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1956, kun Helsinkiin Kalevankadulle perustettiin ensimmäinen terveyskauppa kasvisravintola Vegetan yhteyteen. Terveysravintokauppoja syntyi pian myös muualle Suomeen, kuten Vaasaan, Tampereelle, Jämsään ja Ouluun.

Pian yrittäjät huomasivat tärkeäksi järjestäytyä ja saada aikaiseksi yhteistyötä. Vuonna 1966 joukko terveyskaupan ja tukkuliikkeen yrittäjiä kokoontui Tampereelle pohtimaan alan tulevaisuutta ja kehittämismahdollisuuksia. Vuonna 1967 rekisteröitiin Suomen Terveysravintokauppiaitten Liitto, joka edusti tuolloin 17 alan tukkuliikkettä ja terveyskauppaa. 

23.4.2017 tuli täyteen tasan 50 vuotta, kun luontaistuotealan ensimmäinen järjestö perustettiin Suomeen. Nykyisin tämä terveyskauppoja edustava järjestö on nimeltään Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto. 

Kaikissa liiton noin 220 jäsenmyymälässä on luontaistuotealan ammatillisen koulutuksen käyneitä ammattilaisia, jotka auttavat terveydestään kiinnostuneita kuluttajia tekemään valintoja terveyden edistämiseksi.

Tämä vuosi on terveyskauppojen ja liiton terveyden edistämisen juhlavuosi.

Mika Rönkkö, toiminnnanjohtaja 
Suomen Terveystuotekauppiaitten Liitto

Helsingin Sanomat (30.3.) käsitteli vitamiinilisien käyttöä syövän ehkäisyssä. Pidän tärkeänä korostaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota sekä hyviä elämäntapoja kaikkien sairauksien ehkäisyssä. Ne ovat tekijöitä, joihin me jokainen voimme parhaiten itse vaikuttaa. Vitamiinivalmisteiden merkitystä terveyden ylläpitämisessä ei tule yli korostaa, eikä myöskään aliarvioida. Mielestäni on selvää, että ravintoaineiden saannin kannalta ravinto on kaiken perusta. Vain harvoin ravinnosta voi saada liian paljon ravintoaineita, mutta yksipuolinen ja ravintoköyhä ruokavalio voi aiheuttaa joidenkin ravintoaineiden puutosta.
 
Meistä käytännössä jokainen on jossain elämänsä vaiheessa käyttänyt vitamiinivalmisteita. Ainakin lapsena olemme saaneet D-vitamiinilisää. Tutkitusti yli 60 % suomalaisista on kertonut käyttäneensä vitamiinivalmisteita ja muita ravintolisiä viimeisen vuoden aikana. (TNS Gallup 2013). Vitamiinivalmisteiden ja muiden ravintolisien käyttö osana terveellisiä elämäntapoja ja itsehoitoa onkin jo vahva megatrendi. Suurin osa käyttäjistä kokee saavansa ravintolisistä apua oman ravitsemuksen täydentämiseen ja erilaisten vaivojen hoitoon. Maailmalta tulee myös jatkuvasti tutkimuksia, joissa vahvistuvat nämä kuluttajien kokemukset.
 
Viimeisen vuoden aikana esille on noussut mm.  D-vitamiinin myönteinen merkitys monien sairauksien hoidossa tai ennaltaehkäisyssä, foolihappolisä munuaistaudin hoidossa, C-vitamiini ja sinkki flunssan hoidossa ja omega3-ravintolisien merkittävät kansantaloudelliset hyödyt. Myönteisten terveysuutisten virta on valtava. Lisäksi lukuisat ravintolisät ja rohdokset ovat vuosien varrella päätyneet jo Käypä hoito-suosituksiin. Osa vitamiinilisistä on päätynyt myös viranomaisten suosituksiin.

Vitamiinivalmisteiden oikean ja turvallisen käytön voi tiivistää seuraaviin neljään kohtaan. 
1. Osta vitamiinivalmisteet Suomessa toimivasta kaupasta
2. Noudata annosteluohjetta ja lue pakkausmerkinnät
3. Osta vitamiinivalmisteet koulutetulta myyjältä ja osta ravintolisiä, jotka ovat valittu juuri sinun tarpeiden mukaan
4. Kerro lääkärille käyttämistäsi vitamiinivalmisteista ja muista luontaistuotteista
 
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto

Paaston ja erilaisten puhdistuskuurien aikana elimistöä pyritään puhdistamaan nk. kuona-aineista. Paasto virkistää ja voi motivoida muuttamaan ruokatottumuksia terveellisemmäksi myös pysyvämmin. Paastosta on runsaasti tutkimusta, mutta tiedemaailma edelleen nahistelee termeistä ja paaston terveysvaikutuksista ja tarpeellisuudesta.
 
Detox-kuureihin kriittisesti suhtautuvat eivät koe, että elimistössämme olisi kuona-aineita, joita pitäisi tai voisi poistaa detox-kuurien avulla. Myös käsitteenä detox voi tuntua tässä yhteydessä vieraalta, sillä se yhdistetään lääketieteessä myrkytykseen ja myrkynpoistoon. Kriittisesti puhdistuskuureihin suhtautuvat kuitenkaan harvoin kiistävät paasto- ja detox-kuureihin liittyvien elämäntapavalintojen kuten tupakan, alkoholin, sokerin tai stressin vähentämisen terveysvaikutuksia. Terveellisten elämäntapojen ja myönteisten ruokavaliomuutosten positiiviset terveysvaikutukset ovat onneksi sekä detox-kriitikkojen ja detox-kannattajien yhteinen tavoite terveyden edistämisen agendalla.
 
Julkisuudessa näkee jonkin verran väitteitä, että detox- ja paastokuurien hyödyistä ei ole tieteellistä näyttöä. Muun muassa Duodecimin Kliininen ravitsemus -teoksessa (1992) kuitenkin todetaan, että ”tuore” norjalainen tutkimus osoitti, että viikon paasto ja sen jälkeen kolmen kuukauden mittainen gluteeniton vegaanidietti ja yhdeksän kuukauden mittainen laktovegetaarinen dieetti vähensivät nivelreuman oireita sekä myös paransivat tulehduksen laboratoriomittareita.  Duodecimin teoksessa todetaan, että dieettihoidoilla saattaa olla merkitystä nivelreumaa sairastavilla, mutta niiden toteuttaminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Duodecimin mukaan, ei ole myöskään selvää, perustuuko niiden vaikutus dieetin kanssa puuhailun aiheuttamaan lumevaikutukseen ja yleensä terveydenkannalta edullisiin elintapoihin vai dieetin spesifisiin anti-inflammatorisiin vaikutuksiin. Niin tai näin. Tämä on jälleen hyvä osoitus siitä, että paasto voidaan liittää osaksi elämäntaparemonttia ja menetelmäksi saada aikaa pysyvämpiä myönteisiä muutoksia elintavoissa.
 
Detox-termin lisäksi toinen kiistanalainen käsite on kuona-aineet, joiden poistumista paasto- ja puhdistuskuurien avulla pyritään tehostamaan. Detox-kriitikot eivät allekirjoita sellaisten kuona-aineiden olemassaoloa, joita puhdistuskuureilla voisi erityisesti poistaa. Paasto-, detox- ja puhdistuskuurien suosittelijat pitävä kuona-aineina mm. ummetuksen, veren kolesterolin ja sokerin nousun ja maksan huonon toiminnan myötä kehoon kertyviä aineenvaihdunnan aineita. Fysiologian oppikirjoissa kuona-aineet on käsitteenä tunnettu ja niitä ovat esimerkiksi munuaisten toimintaan liittyvä virtsa-aine (urea), joka on valkuaisaineiden hajoamistuote, sekä sappiväriaineet, joita syntyy hemoglobiinin pilkkoutuessa. Detox- ja puhdistuskuureilla pyritäänkin tukemaan ja tehostamaan mm. suoliston, maksan ja munuaisten toimintaa kuona-aineiden poistamiseksi.
 
Termistö ja käsitteet muuttuvat ravitsemustieteen parissa omaa rauhallista tahtiaan ja saattaa vielä tulla aika, jolloin myös detox- ja puhdistuskuureihin suhtaudutaan myönteisemmin tai ehkäpä ne tulevat joskus jopa osaksi ravitsemusterapiaa. Ravitsemuksella on ollut perinteisesti keskeinen osuus sairauksien ehkäisyssä ja mielestäni myös paastolla ja erilaisilla puhdistuskuureilla on tässä kokonaisuudessa oma roolinsa, vaikkakin edelleen vielä jonkin verran syrjittynä ja parjattuna.
 
Mielestäni kaikkiin elämäntapavalintoihin ja ruokavaliomuutoksiin tulee suhtautua terveellä kriittisyydellä ja pyrkiä perustelemaan itselleen niiden merkitys omiin elämäntapoihin. Kaikki terveelliseksikään mielletty ei välttämättä sovi kaikille. Mutta parempi tutustua ja hankkia tietoa sekä mahdollisesti henkilökohtaisesti kokeilla, ennen kuin hyväksyy tai tyrmää asian joka jollain tavalla on alkanut kiinnostaa.
 
Itse näen erilaiset paasto- ja detox-kuurit osana terveellisiä elämäntapoja ja opiskelun sekä kokeilun kautta olen löytänyt juuri ne itselleni sopivat tavat ja menetelmät.
 
terveisin
 
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto