Lymen tautia aiheuttava borreliabakteeri (Borrelia burgdorferi) tunnistettiin vuonna 1981aiheuttaa monimuotoisen taudinkuvan, mihin saattaa liittyä ensi-infektion lisäksi liitännäisinfektioita kuten nivel- ja hermotulehduksia, vartalon ja raajojen kiputiloja, silmäoireita ja pitkittyneitä iho-oireita. Borrelioositapaukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime vuosina.
Borrelioosia kantaa n. 20 % punkeista, mutta miksi joku sairastuu ja toinen ei? Osalla ihmisistä luonnollinen immuuniteetti toimii tehokkaasti ja infektio pysähtyy pistoskohtaan. Puolustuskyvyn säätelyyn liittyvät myös hormonit, ravintotekijät ja puolustuskykyä kuormittavat altistukset, sairaudet ja toksiinit. Borreliabakteeria voivat levittää punkkien lisäksi myös muut hyönteiset ja linnut ja arvellaan, että se voi tarttua myös verensiirrossa, sikiöön istukan kautta, rintamaidon välityksellä tai sukupuoliyhteydessä. Borrelia pystyy liikkumaan elimistössä ja tunkeutumaan mihin tahansa soluun mm. veressä, sydämessä, aivoissa, nivelissä ja keskushermostossa.
Diagnoosin ongelmat
Primaarivaihe jää tunnistamatta – punkin puremaa ei havaita ja vain osalle tulee ensioireita, joita ovat paikallinen leviävä ihon punoitus ja akuutin infektion oireet – pisin tunnettu latenssi on 8 vuotta. Nykyiset vasta-ainetestit ovat positiivisia n. 50%lla testatuista ja myöhäisvaiheen oireet ovat liian monimuotoisia, jotta ne voitaisiin diagnosoida kohtuuajassa. Myöhäisvaiheen diagnostiikasta ei ole yksimielisyyttä ja oireisia hoidetaan muina sairauksina tai vain oireita hoidetaan. Potilailla on myös usein sekoittavia liitännäissairauksia ja oheisinfektioita.
Borrelioosin hoito, kaksi koulukuntaa ja kaksi käsitystä:
IDSA (Infectious Disease Society of America)
- borrelioosi tarttuu vain punkin pureman kautta
- punkin on pitänyt olla kiinnittyneenä ihoon vähintään 36 tuntia
- potilaalle tulee Erythema migrans -ihottumaa sekä lihas- ja nivelkipuja
- borrelioosi diagnosoidaan sairaushistorian ja verikokeiden avulla
- kyseessä ei ole borrelioosi, jos vasta-ainetestit ovat negatiiviset
- suurin osa borrelioosia sairastavista paranee muutaman viikon antibioottihoidon jälkeen
- merkittävää hyötyä pitkistä antibioottikuureista ei ole
- mikäli oireet ovat jatkuneet antibioottihoidon jälkeenkin yli kuusi kuukautta, kyseessä on vain post-Lyme syndrooma
- potilailla ei ole enää aktiivista tulehdusta
ILADS (International Lyme and Associated Diseases Society)
- borrelioosi tarttuu punkin puremasta, mutta myös muilla tavoilla
- vaikea diagnosoida, sillä monet eivät ole havainneet punkkia tai sen aiheuttamaa ihomuutosta tai ihomuutosta ei ole syntynyt
- erythema migrans -ihottuma ei saa olla ainoa tapa diagnosoida borrelioosia, eikä sen puuttuminen saa olla esteenä antibioottihoidon aloittamiselle
- borreliabakteeri on geneettisesti monipuolinen bakteeri, se pystyy piiloutumaan immuunijärjestelmältä monella eri tavalla
- se pystyy tunkeutumaan rakenteensa avulla useisiin kohtiin elimistössä ja olemaan piilossa ja lepotilassa
- laboratoriotestit ovat epäluotettavia, niiden herkkyys on vain noin 50-60%
- pitkät antibioottihoidot ovat välttämättömiä
- borreliabakteeri kykenee selviytymään elimistössä antibiooteista huolimatta
- näyttöä löytyy pitkien antibioottihoitojen hyödyistä
- tutkimus vielä kehitysvaiheessa, hoitokysymyksiin ei yksiselitteisiä vastauksia
- tarkkoja hoitosuosituksia ei voida antaa, ne rakennetaan potilaskohtaisesti
- borrelioosin yhteydessä esiintyy usein oheisinfektioita, jotka vaikeuttavat hoitoa
Borrelioosin tehokkaan hoidon ongelmat
1.epäluotettavat testausmenetelmät ja -tulokset
2. vaihtelevat oireet, niiden vuorottelu ja vakavuuden tasot
3. epätyypillinen infektiosairaus
4. tartunnan ja puhkeamisen välinen vaihteleva ja pitkä aikaero
5. Borreliabakteerin kyky piiloutua elimistöön pitkäksi aikaa, jopa vuosiksi
6. puutteellinen tiedottaminen sairaudesta
7. Borrelian kyky matkia yli 50 eri sairautta
Borreliabakteerin käyttäytyminen elimistössä
Borrelia tunkeutuu solun sisään sekä kiinnittyy soluihin ja soluvälitilan rakenteisiin tehokkaasti ja muodostaa biofilmirakenteita, joissa se voi lisääntyä ja suojautua elimistön puolustusjärjestelmiltä. Se muuttaa pintarakenteitaan harhauttaen elimistön immuunipuolustusta. Punkin syljen proteiinit viivyttävät immuunivasteen syntyä. Borrelia hämää komplementtijärjestelmää peittämällä pinta‐antigeenit ja muuttaa jatkuvasti omia pinta‐antigeenejään vaimentaakseen vasta‐ainepuolustuksen. Se omaa ainulaatuiset kyvyt siirtyä kudoksissa ja käyttää kemotaktisia ja muita keinoja kiertääkseen puolustusjärjestelmän. Se tunnistaa populaation koon ja osallistuu mikrobibiofilmien muodostukseen, se myös päivittää genomiaan horisontaalisella geenien siirroilla.
Hoidon ongelmat
- antibiootit tehoavat hitaasti jakautuviin spirokeettoihin huonosti
- antibiootit voivat laukaista kystamuodostusta
- biofilmeihin ja kystiin ei saada tehokasta antibioottivaikutusta
- hoidon tehoa parantavia tukihoitoja ja ILADSin hoitoprotokollia ei tunneta eikä haluta käyttää
- kokeellisia hoitoja ei käytetä diagnoosin ollessa ”epäselvä”
Tukihoitoja tarvitaan
- tehostamaan antibioottihoidon vaikutusta, hajottamaan bakteeribiofilmejä ja estämään kystamuodostusta
- immuunipuolustuksen tehostaminen, makrofagien, NK‐solujen ja T‐solujen stimuloiminen ja endorfiini‐ ja typpioksidin tuotannon lisääminen
- ravintopuutosten ja redox‐tasapainon korjaukseen
- hormonitasapainon ylläpitoon
- suoliston mikrobitasapainon ylläpitoon
Borrelioosin tukihoitoja ovat Detox-kuurit, ruokavaliomuutokset, alkalisointi ja tulehdusta vähentävä ruokavalio sekä ravintolisät , luontaislääkkeet ja entsyymit
Tukihoitojen ravintolisät
- 1,3‐1,6‐betaglukaani (Wellmune)
- serrapeptaasi / lumbrokinaasi
- antioksidantit: Pycnogenol®, seleeni, N-asetyylikysteiini,
alfalipoiinihappo, C‐vitamiini, Q10, glutationi
- B12‐vitamiini
- D3‐vitamiinitaseen korjaus
- L-arginiini
- kurkumiini
- Artemisia annua (Kesämaruna)
- LDN (low dose naltrexone)
- probiootit erityisesti antibioottikuurien yhteydessä
Typpioksidi on myrkyllistä borreliabakteerille ja sen tuotannon lisäämiseksi tarvitaan l-arginiinia. Glukosamiinia ja kondroitiinia ei kuulu käyttää, koska ne ovat ravintoa borreliabakteerille
Täydentävän hoidon kulku – tiivistelmä
1. pitkäaikainen antibioottihoito
2. Borreliabakteeri pakotetaan esiin piilostaan rikkomalla biofilmi esim. serrapeptaasilla
3. immuunipuolustus kohotetaan huippuunsa mm. betaglukaanilla ja muilla ravintolisillä
4. antioksidanttipuolustus kohotetaan huippuunsa mm. Pycnogenolilla ja muilla antioksidanteilla
5. lisätään typpioksidin tuotantoa elimistössä l-arginiinilla
6. vältetään glukosamiinin ja kondroitiinin käyttöä
7. käytetään probiootteja suojaamaan suolistoa antibioottihoidon aikana
Tukihoidoissa tarvittavien ravintolisien annostus ja käyttö suoritetaan vain lääkärin ohjeistuksen mukaan.
Liitännäisinfektiot
Borrelioosiin liittyy usein erilaisia liitännäisinfektioita, joita ovat mm. Mykoplasma, Klamydia (keuhkoklamydia), Ehrlichia (ehrichioosi-bakteeritulehdus), Babesioosi (itiöeläinten aiheuttama parasiittitauti), Riketsia (solunsisäinen parasiitti) sekä Enterovirukset.
60 -70 %:lla borrelioosiin sairastuneista myös mykoplasman aiheuttama infektio, mykoplasmat elävät solujen sisällä kuin virukset, mutta ilman omaa solukalvoa. Koska immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut niiden solukalvosta, se ei tunnista mykoplasmaa eikä siksi voi tuhota sitä ja koska mykoplasma piiloutuu solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan, mistä aiheutuvat autoimmuunioireet. Ihmisiä infektoivat mm. lajit Mycoplasma pneumoniae, joka elää hengitysteissä sekä Mycoplasma genitalium, jota tavataan urogenitaalikanavassa. Pienen genomi- eli perintöaineksen koon vuoksi mykoplasmat elävät usein loisina ja niillä on tarkka isäntä- ja kudosspesifisyys ja päästyään sopivaan isäntäorganismiin mykoplasmat elävät ja lisääntyvät huomattavan pitkiä aikoja. Ne myös suojautuvat isäntäorganismin immuunivasteelta mm. jäljittelemällä isännän omia antigeeneja.
Liitännäissairaudet ?
Krooniseen borrelioosiin epäillään kytkeytyvän liitännäissairauksia, joita arvioidaan olevan mm. Amyotrofinen lateraaliskleroosi, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, Myalginen Enkefalomyeeliitti,
Chronic Fatigue Syndrome eli väsymysoireyhtymä, kemikaaliherkkyys,Non-thyroidal illness eli ei-kilpirauhasperäinen sairaus ja multippeliskleroosi eli MS-tauti.
Borrelioosin hoidon dilemma
- Borrelioosin käypä hoito on tehokas, jos tauti tunnistetaan ja hoidetaan nopeasti
- kroonistuneen borrelioosin kieltäminen ja siihen sairastuneiden oireiden väheksyminen viivästyttää tehokkaan hoidon käynnistymistä
- oppiristiriidat estävät hoitavien lääkäreiden välisen hedelmällisen yhteistyön
- viranomaisten kielteinen suhtautuminen estää täydentävien hoitojen käyttämisen
Koostettu funktionaalisen lääketieteen hoitoprotokollasta.
Borrelioosia kantaa n. 20 % punkeista, mutta miksi joku sairastuu ja toinen ei? Osalla ihmisistä luonnollinen immuuniteetti toimii tehokkaasti ja infektio pysähtyy pistoskohtaan. Puolustuskyvyn säätelyyn liittyvät myös hormonit, ravintotekijät ja puolustuskykyä kuormittavat altistukset, sairaudet ja toksiinit. Borreliabakteeria voivat levittää punkkien lisäksi myös muut hyönteiset ja linnut ja arvellaan, että se voi tarttua myös verensiirrossa, sikiöön istukan kautta, rintamaidon välityksellä tai sukupuoliyhteydessä. Borrelia pystyy liikkumaan elimistössä ja tunkeutumaan mihin tahansa soluun mm. veressä, sydämessä, aivoissa, nivelissä ja keskushermostossa.
Diagnoosin ongelmat
Primaarivaihe jää tunnistamatta – punkin puremaa ei havaita ja vain osalle tulee ensioireita, joita ovat paikallinen leviävä ihon punoitus ja akuutin infektion oireet – pisin tunnettu latenssi on 8 vuotta. Nykyiset vasta-ainetestit ovat positiivisia n. 50%lla testatuista ja myöhäisvaiheen oireet ovat liian monimuotoisia, jotta ne voitaisiin diagnosoida kohtuuajassa. Myöhäisvaiheen diagnostiikasta ei ole yksimielisyyttä ja oireisia hoidetaan muina sairauksina tai vain oireita hoidetaan. Potilailla on myös usein sekoittavia liitännäissairauksia ja oheisinfektioita.
Borrelioosin hoito, kaksi koulukuntaa ja kaksi käsitystä:
IDSA (Infectious Disease Society of America)
- borrelioosi tarttuu vain punkin pureman kautta
- punkin on pitänyt olla kiinnittyneenä ihoon vähintään 36 tuntia
- potilaalle tulee Erythema migrans -ihottumaa sekä lihas- ja nivelkipuja
- borrelioosi diagnosoidaan sairaushistorian ja verikokeiden avulla
- kyseessä ei ole borrelioosi, jos vasta-ainetestit ovat negatiiviset
- suurin osa borrelioosia sairastavista paranee muutaman viikon antibioottihoidon jälkeen
- merkittävää hyötyä pitkistä antibioottikuureista ei ole
- mikäli oireet ovat jatkuneet antibioottihoidon jälkeenkin yli kuusi kuukautta, kyseessä on vain post-Lyme syndrooma
- potilailla ei ole enää aktiivista tulehdusta
ILADS (International Lyme and Associated Diseases Society)
- borrelioosi tarttuu punkin puremasta, mutta myös muilla tavoilla
- vaikea diagnosoida, sillä monet eivät ole havainneet punkkia tai sen aiheuttamaa ihomuutosta tai ihomuutosta ei ole syntynyt
- erythema migrans -ihottuma ei saa olla ainoa tapa diagnosoida borrelioosia, eikä sen puuttuminen saa olla esteenä antibioottihoidon aloittamiselle
- borreliabakteeri on geneettisesti monipuolinen bakteeri, se pystyy piiloutumaan immuunijärjestelmältä monella eri tavalla
- se pystyy tunkeutumaan rakenteensa avulla useisiin kohtiin elimistössä ja olemaan piilossa ja lepotilassa
- laboratoriotestit ovat epäluotettavia, niiden herkkyys on vain noin 50-60%
- pitkät antibioottihoidot ovat välttämättömiä
- borreliabakteeri kykenee selviytymään elimistössä antibiooteista huolimatta
- näyttöä löytyy pitkien antibioottihoitojen hyödyistä
- tutkimus vielä kehitysvaiheessa, hoitokysymyksiin ei yksiselitteisiä vastauksia
- tarkkoja hoitosuosituksia ei voida antaa, ne rakennetaan potilaskohtaisesti
- borrelioosin yhteydessä esiintyy usein oheisinfektioita, jotka vaikeuttavat hoitoa
Borrelioosin tehokkaan hoidon ongelmat
1.epäluotettavat testausmenetelmät ja -tulokset
2. vaihtelevat oireet, niiden vuorottelu ja vakavuuden tasot
3. epätyypillinen infektiosairaus
4. tartunnan ja puhkeamisen välinen vaihteleva ja pitkä aikaero
5. Borreliabakteerin kyky piiloutua elimistöön pitkäksi aikaa, jopa vuosiksi
6. puutteellinen tiedottaminen sairaudesta
7. Borrelian kyky matkia yli 50 eri sairautta
Borreliabakteerin käyttäytyminen elimistössä
Borrelia tunkeutuu solun sisään sekä kiinnittyy soluihin ja soluvälitilan rakenteisiin tehokkaasti ja muodostaa biofilmirakenteita, joissa se voi lisääntyä ja suojautua elimistön puolustusjärjestelmiltä. Se muuttaa pintarakenteitaan harhauttaen elimistön immuunipuolustusta. Punkin syljen proteiinit viivyttävät immuunivasteen syntyä. Borrelia hämää komplementtijärjestelmää peittämällä pinta‐antigeenit ja muuttaa jatkuvasti omia pinta‐antigeenejään vaimentaakseen vasta‐ainepuolustuksen. Se omaa ainulaatuiset kyvyt siirtyä kudoksissa ja käyttää kemotaktisia ja muita keinoja kiertääkseen puolustusjärjestelmän. Se tunnistaa populaation koon ja osallistuu mikrobibiofilmien muodostukseen, se myös päivittää genomiaan horisontaalisella geenien siirroilla.
Hoidon ongelmat
- antibiootit tehoavat hitaasti jakautuviin spirokeettoihin huonosti
- antibiootit voivat laukaista kystamuodostusta
- biofilmeihin ja kystiin ei saada tehokasta antibioottivaikutusta
- hoidon tehoa parantavia tukihoitoja ja ILADSin hoitoprotokollia ei tunneta eikä haluta käyttää
- kokeellisia hoitoja ei käytetä diagnoosin ollessa ”epäselvä”
Tukihoitoja tarvitaan
- tehostamaan antibioottihoidon vaikutusta, hajottamaan bakteeribiofilmejä ja estämään kystamuodostusta
- immuunipuolustuksen tehostaminen, makrofagien, NK‐solujen ja T‐solujen stimuloiminen ja endorfiini‐ ja typpioksidin tuotannon lisääminen
- ravintopuutosten ja redox‐tasapainon korjaukseen
- hormonitasapainon ylläpitoon
- suoliston mikrobitasapainon ylläpitoon
Borrelioosin tukihoitoja ovat Detox-kuurit, ruokavaliomuutokset, alkalisointi ja tulehdusta vähentävä ruokavalio sekä ravintolisät , luontaislääkkeet ja entsyymit
Tukihoitojen ravintolisät
- 1,3‐1,6‐betaglukaani (Wellmune)
- serrapeptaasi / lumbrokinaasi
- antioksidantit: Pycnogenol®, seleeni, N-asetyylikysteiini,
alfalipoiinihappo, C‐vitamiini, Q10, glutationi
- B12‐vitamiini
- D3‐vitamiinitaseen korjaus
- L-arginiini
- kurkumiini
- Artemisia annua (Kesämaruna)
- LDN (low dose naltrexone)
- probiootit erityisesti antibioottikuurien yhteydessä
Typpioksidi on myrkyllistä borreliabakteerille ja sen tuotannon lisäämiseksi tarvitaan l-arginiinia. Glukosamiinia ja kondroitiinia ei kuulu käyttää, koska ne ovat ravintoa borreliabakteerille
Täydentävän hoidon kulku – tiivistelmä
1. pitkäaikainen antibioottihoito
2. Borreliabakteeri pakotetaan esiin piilostaan rikkomalla biofilmi esim. serrapeptaasilla
3. immuunipuolustus kohotetaan huippuunsa mm. betaglukaanilla ja muilla ravintolisillä
4. antioksidanttipuolustus kohotetaan huippuunsa mm. Pycnogenolilla ja muilla antioksidanteilla
5. lisätään typpioksidin tuotantoa elimistössä l-arginiinilla
6. vältetään glukosamiinin ja kondroitiinin käyttöä
7. käytetään probiootteja suojaamaan suolistoa antibioottihoidon aikana
Tukihoidoissa tarvittavien ravintolisien annostus ja käyttö suoritetaan vain lääkärin ohjeistuksen mukaan.
Liitännäisinfektiot
Borrelioosiin liittyy usein erilaisia liitännäisinfektioita, joita ovat mm. Mykoplasma, Klamydia (keuhkoklamydia), Ehrlichia (ehrichioosi-bakteeritulehdus), Babesioosi (itiöeläinten aiheuttama parasiittitauti), Riketsia (solunsisäinen parasiitti) sekä Enterovirukset.
60 -70 %:lla borrelioosiin sairastuneista myös mykoplasman aiheuttama infektio, mykoplasmat elävät solujen sisällä kuin virukset, mutta ilman omaa solukalvoa. Koska immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut niiden solukalvosta, se ei tunnista mykoplasmaa eikä siksi voi tuhota sitä ja koska mykoplasma piiloutuu solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan, mistä aiheutuvat autoimmuunioireet. Ihmisiä infektoivat mm. lajit Mycoplasma pneumoniae, joka elää hengitysteissä sekä Mycoplasma genitalium, jota tavataan urogenitaalikanavassa. Pienen genomi- eli perintöaineksen koon vuoksi mykoplasmat elävät usein loisina ja niillä on tarkka isäntä- ja kudosspesifisyys ja päästyään sopivaan isäntäorganismiin mykoplasmat elävät ja lisääntyvät huomattavan pitkiä aikoja. Ne myös suojautuvat isäntäorganismin immuunivasteelta mm. jäljittelemällä isännän omia antigeeneja.
Liitännäissairaudet ?
Krooniseen borrelioosiin epäillään kytkeytyvän liitännäissairauksia, joita arvioidaan olevan mm. Amyotrofinen lateraaliskleroosi, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, Myalginen Enkefalomyeeliitti,
Chronic Fatigue Syndrome eli väsymysoireyhtymä, kemikaaliherkkyys,Non-thyroidal illness eli ei-kilpirauhasperäinen sairaus ja multippeliskleroosi eli MS-tauti.
Borrelioosin hoidon dilemma
- Borrelioosin käypä hoito on tehokas, jos tauti tunnistetaan ja hoidetaan nopeasti
- kroonistuneen borrelioosin kieltäminen ja siihen sairastuneiden oireiden väheksyminen viivästyttää tehokkaan hoidon käynnistymistä
- oppiristiriidat estävät hoitavien lääkäreiden välisen hedelmällisen yhteistyön
- viranomaisten kielteinen suhtautuminen estää täydentävien hoitojen käyttämisen
Koostettu funktionaalisen lääketieteen hoitoprotokollasta.
RSS Feed