Täydentäviä hoitoja on käyttänyt reilu miljoona suomalaista. Täydentävien hoitojen koulutettuja ammattilaisia arvioidaan olevan 6.000 – 8.000. Yksinomaan luontaistuoteala työllistää suoraan tai välillisesti jopa 10.000 henkilöä. Osa täydentävistä hoidoista ovat mukana käypä hoito -suosituksissa. Täydentävät hoidot ovat jo monella tapaa osa suomalaista yhteiskuntaa.
Täydentäviin hoitoihin ennakkoluuloisesti tai kielteisesti suhtautuvat tahot käyttävät usein näistä hoidoista melko kategorisesti ”uskomushoito”-termiä. ”Uskomushoito”-termi ei vastaa tieteessä eikä muissa maissa vakiintunutta kansainvälistä termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (CAM).
”Uskomushoito”-sanaa käytetään mediassa yleensä täydentäviä hoitoja koskevien negatiivisten ja vähättelevien uutisten yhteydessä. Sosiaalisessa mediassa ”uskomushoito”-termin käyttäjät saattavat lipsahtaa kommenteissa jopa vihapuheen puolelle.
Täydentävien hoitojen järjestöt paheksuvat uskomushoito-termin käyttöä
Täydentävien hoitojen järjestöt ovat tehneet yhteisen kannanoton, jossa todetaan, että uskomushoito-termi on epäasiallinen ja loukkaava. Järjestöt vaativat, että yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä näistä hoidoista ja ammatinharjoittajista: yleisterminä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, lyhyemmässä muodossa täydentävät hoidot, luontaishoidot tai CAM- hoidot.
Lain suojaa täydentävien hoitojen ammatinharjoittajille
Uskomushoito-termin käyttö loukkaavana ja vähättelevänä terminä loppuu tai vaikeutuu todennäköisesti vasta, kun Suomessa käydään ensimmäinen tuomioistuin käsittely ja jos termin käyttäjä saa tästä rangaistuksen ja joutuu maksamaan vahingonkorvauksia.
Perustuslain 18 § turvaa suomalaiselle oikeuden työhön ja elinkeinovapauden: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.”
Toisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan haittaaminen tai vaikeuttaminen ei ole hyväksyttävää. Se on moitittavaa ainakin kilpailulaissa sekä markkinointia koskevassa sääntelyssä ja suosituksissa.
Loukkaavan tai vähättelevän termin käyttäminen voi aiheuttaa täydentävien hoitojen järjestöjen mukaan haittaa 6.000 – 8.000 ammatinharjoittajalle. Lisäksi täydentäviä hoitoja käyttävät lääkärit pitävät salassa näiden hoitojen käytön, koska pelkäävät kollegoidensa nuivaa suhtautumista ja lääkärinoikeuksiensa menettämistä.
Sopimatonta menettelyä säädellään sekä elinkeinonharjoittajien välisenä kysymyksenä, että elinkeinonharjoittamista yleisesti suojaavilla (esim. rikoslain kunnianloukkausta koskevilla) säännöksillä. Myös yhdenvertaisuuslain häirintää koskeva säännös liittyy sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa.
Lain piiriin kuuluu esimerkiksi elinkeinotoimintaa harjoittavan lääkärin ja täydentävää hoitoa antavan elinkeinonharjoittajan välinen epäasiallinen toiminta. Lisäksi elinkeinonharjoittajien etujärjestöjen toimesta tapahtuva toiminta kuuluu lain piiriin, sillä järjestöt voivat yrittää turvata edustamansa tahon toimintaa suhteessa kilpaileviin toimijoihin. Tämä liittyy osaltaan myös viranomaisorganisaatioissa tapahtuvaan lainsäädännön valmisteluun, toimijoiden tasapuoliseen kohteluun ja hyviin hallintotapoihin.
Elinkeinonharjoittamisen suoja on nimenomaan yksittäisen elinkeinonharjoittajan suojaa, jota voidaan arvioida konkreettisessa yksittäistapauksessa. Esimerkiksi jos tieteellisesti todennetusta hoidosta käytetään uskomushoito-termiä tai vähättelevän termin käytöllä aiheutetaan haittaa hoitoa käyttävälle elinkeinonharjoittajalle. Uskomushoito-termin käyttö tieteellisesti todennetusta hoidosta voidaan tulkita totuudenvastaiseksi tai harhaanjohtavaksi.
Mitä tarkemmin tutustuu työoikeuden professori Seppo Koskisen lausuntoon uskomushoito -ilmaisun käyttämisestä, sitä vakuuttuneemmaksi tulee sitä, että ensimmäinen uskomushoito-termin sopimattomaan käyttöön liittyvä tuomioistuinkäsittely on päivä päivältä lähempänä.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Lähde: Työoikeuden professori Seppo Koskisen lausunto
Täydentäviin hoitoihin ennakkoluuloisesti tai kielteisesti suhtautuvat tahot käyttävät usein näistä hoidoista melko kategorisesti ”uskomushoito”-termiä. ”Uskomushoito”-termi ei vastaa tieteessä eikä muissa maissa vakiintunutta kansainvälistä termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (CAM).
”Uskomushoito”-sanaa käytetään mediassa yleensä täydentäviä hoitoja koskevien negatiivisten ja vähättelevien uutisten yhteydessä. Sosiaalisessa mediassa ”uskomushoito”-termin käyttäjät saattavat lipsahtaa kommenteissa jopa vihapuheen puolelle.
Täydentävien hoitojen järjestöt paheksuvat uskomushoito-termin käyttöä
Täydentävien hoitojen järjestöt ovat tehneet yhteisen kannanoton, jossa todetaan, että uskomushoito-termi on epäasiallinen ja loukkaava. Järjestöt vaativat, että yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä näistä hoidoista ja ammatinharjoittajista: yleisterminä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, lyhyemmässä muodossa täydentävät hoidot, luontaishoidot tai CAM- hoidot.
Lain suojaa täydentävien hoitojen ammatinharjoittajille
Uskomushoito-termin käyttö loukkaavana ja vähättelevänä terminä loppuu tai vaikeutuu todennäköisesti vasta, kun Suomessa käydään ensimmäinen tuomioistuin käsittely ja jos termin käyttäjä saa tästä rangaistuksen ja joutuu maksamaan vahingonkorvauksia.
Perustuslain 18 § turvaa suomalaiselle oikeuden työhön ja elinkeinovapauden: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.”
Toisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan haittaaminen tai vaikeuttaminen ei ole hyväksyttävää. Se on moitittavaa ainakin kilpailulaissa sekä markkinointia koskevassa sääntelyssä ja suosituksissa.
Loukkaavan tai vähättelevän termin käyttäminen voi aiheuttaa täydentävien hoitojen järjestöjen mukaan haittaa 6.000 – 8.000 ammatinharjoittajalle. Lisäksi täydentäviä hoitoja käyttävät lääkärit pitävät salassa näiden hoitojen käytön, koska pelkäävät kollegoidensa nuivaa suhtautumista ja lääkärinoikeuksiensa menettämistä.
Sopimatonta menettelyä säädellään sekä elinkeinonharjoittajien välisenä kysymyksenä, että elinkeinonharjoittamista yleisesti suojaavilla (esim. rikoslain kunnianloukkausta koskevilla) säännöksillä. Myös yhdenvertaisuuslain häirintää koskeva säännös liittyy sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa.
Lain piiriin kuuluu esimerkiksi elinkeinotoimintaa harjoittavan lääkärin ja täydentävää hoitoa antavan elinkeinonharjoittajan välinen epäasiallinen toiminta. Lisäksi elinkeinonharjoittajien etujärjestöjen toimesta tapahtuva toiminta kuuluu lain piiriin, sillä järjestöt voivat yrittää turvata edustamansa tahon toimintaa suhteessa kilpaileviin toimijoihin. Tämä liittyy osaltaan myös viranomaisorganisaatioissa tapahtuvaan lainsäädännön valmisteluun, toimijoiden tasapuoliseen kohteluun ja hyviin hallintotapoihin.
Elinkeinonharjoittamisen suoja on nimenomaan yksittäisen elinkeinonharjoittajan suojaa, jota voidaan arvioida konkreettisessa yksittäistapauksessa. Esimerkiksi jos tieteellisesti todennetusta hoidosta käytetään uskomushoito-termiä tai vähättelevän termin käytöllä aiheutetaan haittaa hoitoa käyttävälle elinkeinonharjoittajalle. Uskomushoito-termin käyttö tieteellisesti todennetusta hoidosta voidaan tulkita totuudenvastaiseksi tai harhaanjohtavaksi.
Mitä tarkemmin tutustuu työoikeuden professori Seppo Koskisen lausuntoon uskomushoito -ilmaisun käyttämisestä, sitä vakuuttuneemmaksi tulee sitä, että ensimmäinen uskomushoito-termin sopimattomaan käyttöön liittyvä tuomioistuinkäsittely on päivä päivältä lähempänä.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Lähde: Työoikeuden professori Seppo Koskisen lausunto
RSS Feed