Tänä vuonna on kulunut tasan 50 vuotta siitä, kun terveyskaupat kokivat yhden historiansa erikoisimmista episodeista. Ensimmäinen terveyskauppa oli perustettu vuonna 1956 Helsinkiin ja 1970-luvun alkuun mennessä terveyskauppojen määrä oli noussut yli neljäänkymmeneen. Lisäksi muutamissa ruokakaupoissa, kemikalioliikkeissä ja kauppahalleissa oli myynnissä terveystuotteita.
1970-luvun alussa terveyskauppojen nimiä olivat muun muassa Hämeen Terveyskauppa (Hämeenlinna), Terveyskauppa Vitalia (Joensuu), Terveysaitta (Hyvinkää, Jyväskylä, Lahti ja Turku), Terveysravinto (Helsinki, Oulu, Kemi, Pori, Rovaniemi, Vaasa, Nokia, Rauma ja Tampere), Terveysravintokauppa (Riihimäki ja Jyväskylä), Terveysputiikki (Helsinki), Terveyspuoti (Kouvola ja Imatra), Reformi-keskus (Helsinki), Reformimyymälä Terveys ja kauneus (Forssa), Elinvoima (Joensuu), Kuntoravinto (Valkeakoski), Suojaravinto (Tampere ja Lohja), Terveyden-Avain (Varkaus), Hälsoboden (Pietarsaari) ja Tehoravinto (Tampere).
1970-luvun taitteessa Suomessa oli valmisteilla kansanterveyslaki. Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin ja jokainen kunta velvoitettiin huolehtimaan perusterveydenhuollosta perustamalla terveyskeskus yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa. Terveyskeskuksessa yhdistettiin saman katon alle monet terveyspalvelut, kuten yleislääkärin vastaanotto, neuvola, hammashuolto, vuodeosasto ja kouluterveydenhuolto.
Lääkintöhallitus: Terveyskauppa- ja terveyskeskus-sanat vaarassa sekoittua kansan keskuudessa
Viranomainen havahtui terveys-sanan esiintymiseen kauppojen nimissä ja asia nousi esille terveystuotealan toimijoiden ja viranomaisten tapaamisissa. Suomen Terveysravintokauppiaitten Liiton puheenjohtajana 1970-luvun alussa toimivan Olavi Korvenpalon kertomus tapahtumien alkuhetkestä valottaa tapahtumien alkusykäystä seuraavasti; ”Olin liittomme Anja Kesosen ja Seppo Seljavaaran kanssa lääkintöhallituksessa. Käytävällä tapasimme tohtori Idänpään-Heikkilän, joka totesi, että ehkä olisi aiheellista tarkistaa nimeämme. Eräs syy ajankohtaisuuteen oli se, että tällöin tuli voimaan kansanterveyslaki: perustettiin terveyskeskuksia jne. Oli olemassa tietty sekaannuksen vaara.”
Viranomainen antoi terveyskaupalle tilanteessa varsin selkeän viestin. Terveys-sanan tilalle on syytä keksiä uusi nimi tai viranomainen tulisi puuttumaan terveys-sanaan kauppojen nimissä. Virallinen terveydenhuoltojärjestelmä halusi terveys-sanan yhdistettävän vain kansanterveyslain mukanaan tuomiin termeihin, kuten terveyskeskus, terveydenhoitaja ja terveysasema.
Professori Toivo Rautavaara keksii luontaistuote-sanan
Terveyskaupoissa alkoi melkoinen pohdinta yllättävän tilanteen ratkaisemiseksi. Suomen Terveysravintokauppiaitten Liitto ei halunnut vaarantaa viranomaissuhteita ja terveys-sanalle ryhdyttiin etsimään korvaavaa termiä. Uudeksi nimeksi ehdotettiin muun muassa luontaistuotekauppa, luonnontuotekauppa, luontaisravintokauppa ja luonnonravintokauppa. Lopulta professori Toivo Rautavaaran esityksestä otettiin käyttöön termit luontaistuote ja luontaistuotekauppa. ”Luontais”-termin valinta tuntui melko helpolta sen semanttisen viittauksen takia: ala on lähellä luontoa, luonnonmukainen. Terveyskauppojen enemmistö kannatti luontaistuote-sanaa, joten se päätettiin toimialan uudeksi nimeksi. Erikoiskauppojen valikoimissa olevia tuotteita ryhdyttiin kutsumaan luontaistuotteiksi.
Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liiton ja viranomaisten kanssa tehtiin herrasmiessopimus, jonka seurauksena luovuttiin terveyskauppa- ja terveystuotesanoista.
Samassa yhteydessä liitto luopui terveys-sanasta ja liiton uudeksi nimeksi tuli Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liitto ry. Lääkintöhallituksen silloinen tarkastaja Reijo Salonen oli tyytyväinen liiton ratkaisuun ja ilmoitti liitolle keväällä 1972, että viranomaiset sallivat "terveyskauppa"-sanan esiintymisen vuoden loppuun saakka. Nimivalinnan vahvisti Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liiton ylimääräinen kokous 28.5.1972. Liitto suositteli, että terveyskauppojen nimet muutetaan mahdollisimman nopeasti luontaistuotekaupoiksi, jotta viranomainen ei puuttuu asiaan lainsäädännön kautta. Luontaistuotekaupan ruotsinkieliseksi (hälsokostäffär) nimeksi ehdotettiin käytettäväksi "naturkostaffär".
Terveyskauppa-sanan ”käyttökielto” kesti reilu kymmenen vuotta
Osa yrittäjistä ei kuitenkaan pitänyt viranomaisen perusteettomaksi koetusta määräyksestä terveyskauppa-sanan kieltämisestä, sillä olihan terveys-sana käytössä liikkeiden ja tuotteiden yhteydessä muissa Pohjoismaissa ja kaikkialla muualla maailmassa.
Toimijoiden kritiikistä huolimatta Terveys-sanan käyttöpelko ulottui kuitenkin vielä 1980-luvulle. 1980-luvulla luontaistuotekauppojen määrä kasvoi voimakkaasti ja viranomaisohjetta pyrittiin noudattamaan myös Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liitossa, kun uusia jäsenhakemuksia käsiteltiin. Liiton arkistoista selviää muutamia haastavia tilanteita, kun yrittäjät haluisivat käyttää myymälän nimessä terveys-sanaa.
Esimerkiksi 25.11.1983 Suomen Luontaistuotekauppiaiden Liitto lähetti Hämeenlinnan Terveysravinnolle kirjeen, jossa todettiin, että jäsenyys liitossa voidaan myöntää tälle uudelle myymälälle vain, jos terveys-sana vaihdetaan myymälän nimessä. Liiton silloinen sihteeri Stina Kujala oli jopa varmistanut asiaa Lääkintöhallitukselta, josta tarkastaja Hannula kertoo, että kuluttaja-asiamies ja lääkintöhallitus tulee tarvittaessa puuttumaan asiaan. Hämeenlinnan Terveysravinto piti kuitenkin nimensä ja hiljalleen viranomaisen suhtautuminen terveys-sanan käyttökieltoon vaimeni.
Fytonomi-koulutus nosti osaamista ja vauhditti terveyskauppa-sanan paluuta
1990-luvulla luontaistuotealalla katsottiin, että terveyskauppa-nimitys voidaan palauttaa alan toimijoiden käyttöön, sillä juridista estettä ei ollut olemassa ja terveys-sana oli yleisesti käytössä muissa maissa.
Suomen Luontaistuotekauppiaiden Liitto käynnisti vuonna 1998 terveyskauppa-hankkeen alan erikoiskauppojen ammattitaidon kehittämiseksi. Samalla käynnistyi koulutusyhteistyö Helsingin yliopiston kanssa ja yliopisto ryhtyi järjestämään luontaistuotealan täydennyskoulutusta. Alan ammatillisen koulutuksen suorittaneet luontaistuoteneuvojat pääsivät näin yliopistolliseen jatkokoulutukseen, jonka jälkeen luontaistuotealan koulutusyksikkö Provita (nyk. TAIMI-koulutus) myönsi valmistuneille fytonomi-ammattinimikkeen. Fytonomin myötä Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liitto hyväksyi myymälän Terveyskaupaksi.
Terveyskaupassa toimivaa fytonomia verrattiin apteekissa toimivaan farmaseuttiin, sillä fytonomin koulutus sisälsi noin 40% farmaseutin koulutuksen sisällöstä painottuen farmakognosiaan eli rohdosoppiin.
Nykyisin fytonomeja on valmistunut yli 300 ja he ovat terveellisen ravinnon, rohdosvalmisteiden ja ravintolisien asiantuntijoita. Terveyskauppa-sanasta on tullut yleissana, eikä sen käyttäminen enää edellytä liiton hyväksyntää. Suurin osa fytonomeista on asiantuntija- ja asiakaspalvelutehtävissä terveystuotealan erikoiskaupoissa ja alan muissa yrityksissä.
Terveyskaupat voivat siis jälleen olla terveyskauppoja ja vuosikymmenien aikana ne ovat erikoiskauppoina tulleet kiinteäksi osaksi kaupan alan rakenteita ja jatkavat työtään terveellisten elämäntapojen edistämiseksi.
Mika Rönkkö
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Helsingin Sanomat julkaisi (11.10.1972) uutisen terveys-sanan poistumisesta kauppojen nimistä.
1970-luvun alussa terveyskauppojen nimiä olivat muun muassa Hämeen Terveyskauppa (Hämeenlinna), Terveyskauppa Vitalia (Joensuu), Terveysaitta (Hyvinkää, Jyväskylä, Lahti ja Turku), Terveysravinto (Helsinki, Oulu, Kemi, Pori, Rovaniemi, Vaasa, Nokia, Rauma ja Tampere), Terveysravintokauppa (Riihimäki ja Jyväskylä), Terveysputiikki (Helsinki), Terveyspuoti (Kouvola ja Imatra), Reformi-keskus (Helsinki), Reformimyymälä Terveys ja kauneus (Forssa), Elinvoima (Joensuu), Kuntoravinto (Valkeakoski), Suojaravinto (Tampere ja Lohja), Terveyden-Avain (Varkaus), Hälsoboden (Pietarsaari) ja Tehoravinto (Tampere).
1970-luvun taitteessa Suomessa oli valmisteilla kansanterveyslaki. Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin ja jokainen kunta velvoitettiin huolehtimaan perusterveydenhuollosta perustamalla terveyskeskus yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa. Terveyskeskuksessa yhdistettiin saman katon alle monet terveyspalvelut, kuten yleislääkärin vastaanotto, neuvola, hammashuolto, vuodeosasto ja kouluterveydenhuolto.
Lääkintöhallitus: Terveyskauppa- ja terveyskeskus-sanat vaarassa sekoittua kansan keskuudessa
Viranomainen havahtui terveys-sanan esiintymiseen kauppojen nimissä ja asia nousi esille terveystuotealan toimijoiden ja viranomaisten tapaamisissa. Suomen Terveysravintokauppiaitten Liiton puheenjohtajana 1970-luvun alussa toimivan Olavi Korvenpalon kertomus tapahtumien alkuhetkestä valottaa tapahtumien alkusykäystä seuraavasti; ”Olin liittomme Anja Kesosen ja Seppo Seljavaaran kanssa lääkintöhallituksessa. Käytävällä tapasimme tohtori Idänpään-Heikkilän, joka totesi, että ehkä olisi aiheellista tarkistaa nimeämme. Eräs syy ajankohtaisuuteen oli se, että tällöin tuli voimaan kansanterveyslaki: perustettiin terveyskeskuksia jne. Oli olemassa tietty sekaannuksen vaara.”
Viranomainen antoi terveyskaupalle tilanteessa varsin selkeän viestin. Terveys-sanan tilalle on syytä keksiä uusi nimi tai viranomainen tulisi puuttumaan terveys-sanaan kauppojen nimissä. Virallinen terveydenhuoltojärjestelmä halusi terveys-sanan yhdistettävän vain kansanterveyslain mukanaan tuomiin termeihin, kuten terveyskeskus, terveydenhoitaja ja terveysasema.
Professori Toivo Rautavaara keksii luontaistuote-sanan
Terveyskaupoissa alkoi melkoinen pohdinta yllättävän tilanteen ratkaisemiseksi. Suomen Terveysravintokauppiaitten Liitto ei halunnut vaarantaa viranomaissuhteita ja terveys-sanalle ryhdyttiin etsimään korvaavaa termiä. Uudeksi nimeksi ehdotettiin muun muassa luontaistuotekauppa, luonnontuotekauppa, luontaisravintokauppa ja luonnonravintokauppa. Lopulta professori Toivo Rautavaaran esityksestä otettiin käyttöön termit luontaistuote ja luontaistuotekauppa. ”Luontais”-termin valinta tuntui melko helpolta sen semanttisen viittauksen takia: ala on lähellä luontoa, luonnonmukainen. Terveyskauppojen enemmistö kannatti luontaistuote-sanaa, joten se päätettiin toimialan uudeksi nimeksi. Erikoiskauppojen valikoimissa olevia tuotteita ryhdyttiin kutsumaan luontaistuotteiksi.
Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liiton ja viranomaisten kanssa tehtiin herrasmiessopimus, jonka seurauksena luovuttiin terveyskauppa- ja terveystuotesanoista.
Samassa yhteydessä liitto luopui terveys-sanasta ja liiton uudeksi nimeksi tuli Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liitto ry. Lääkintöhallituksen silloinen tarkastaja Reijo Salonen oli tyytyväinen liiton ratkaisuun ja ilmoitti liitolle keväällä 1972, että viranomaiset sallivat "terveyskauppa"-sanan esiintymisen vuoden loppuun saakka. Nimivalinnan vahvisti Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liiton ylimääräinen kokous 28.5.1972. Liitto suositteli, että terveyskauppojen nimet muutetaan mahdollisimman nopeasti luontaistuotekaupoiksi, jotta viranomainen ei puuttuu asiaan lainsäädännön kautta. Luontaistuotekaupan ruotsinkieliseksi (hälsokostäffär) nimeksi ehdotettiin käytettäväksi "naturkostaffär".
Terveyskauppa-sanan ”käyttökielto” kesti reilu kymmenen vuotta
Osa yrittäjistä ei kuitenkaan pitänyt viranomaisen perusteettomaksi koetusta määräyksestä terveyskauppa-sanan kieltämisestä, sillä olihan terveys-sana käytössä liikkeiden ja tuotteiden yhteydessä muissa Pohjoismaissa ja kaikkialla muualla maailmassa.
Toimijoiden kritiikistä huolimatta Terveys-sanan käyttöpelko ulottui kuitenkin vielä 1980-luvulle. 1980-luvulla luontaistuotekauppojen määrä kasvoi voimakkaasti ja viranomaisohjetta pyrittiin noudattamaan myös Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liitossa, kun uusia jäsenhakemuksia käsiteltiin. Liiton arkistoista selviää muutamia haastavia tilanteita, kun yrittäjät haluisivat käyttää myymälän nimessä terveys-sanaa.
Esimerkiksi 25.11.1983 Suomen Luontaistuotekauppiaiden Liitto lähetti Hämeenlinnan Terveysravinnolle kirjeen, jossa todettiin, että jäsenyys liitossa voidaan myöntää tälle uudelle myymälälle vain, jos terveys-sana vaihdetaan myymälän nimessä. Liiton silloinen sihteeri Stina Kujala oli jopa varmistanut asiaa Lääkintöhallitukselta, josta tarkastaja Hannula kertoo, että kuluttaja-asiamies ja lääkintöhallitus tulee tarvittaessa puuttumaan asiaan. Hämeenlinnan Terveysravinto piti kuitenkin nimensä ja hiljalleen viranomaisen suhtautuminen terveys-sanan käyttökieltoon vaimeni.
Fytonomi-koulutus nosti osaamista ja vauhditti terveyskauppa-sanan paluuta
1990-luvulla luontaistuotealalla katsottiin, että terveyskauppa-nimitys voidaan palauttaa alan toimijoiden käyttöön, sillä juridista estettä ei ollut olemassa ja terveys-sana oli yleisesti käytössä muissa maissa.
Suomen Luontaistuotekauppiaiden Liitto käynnisti vuonna 1998 terveyskauppa-hankkeen alan erikoiskauppojen ammattitaidon kehittämiseksi. Samalla käynnistyi koulutusyhteistyö Helsingin yliopiston kanssa ja yliopisto ryhtyi järjestämään luontaistuotealan täydennyskoulutusta. Alan ammatillisen koulutuksen suorittaneet luontaistuoteneuvojat pääsivät näin yliopistolliseen jatkokoulutukseen, jonka jälkeen luontaistuotealan koulutusyksikkö Provita (nyk. TAIMI-koulutus) myönsi valmistuneille fytonomi-ammattinimikkeen. Fytonomin myötä Suomen Luontaistuotekauppiaitten Liitto hyväksyi myymälän Terveyskaupaksi.
Terveyskaupassa toimivaa fytonomia verrattiin apteekissa toimivaan farmaseuttiin, sillä fytonomin koulutus sisälsi noin 40% farmaseutin koulutuksen sisällöstä painottuen farmakognosiaan eli rohdosoppiin.
Nykyisin fytonomeja on valmistunut yli 300 ja he ovat terveellisen ravinnon, rohdosvalmisteiden ja ravintolisien asiantuntijoita. Terveyskauppa-sanasta on tullut yleissana, eikä sen käyttäminen enää edellytä liiton hyväksyntää. Suurin osa fytonomeista on asiantuntija- ja asiakaspalvelutehtävissä terveystuotealan erikoiskaupoissa ja alan muissa yrityksissä.
Terveyskaupat voivat siis jälleen olla terveyskauppoja ja vuosikymmenien aikana ne ovat erikoiskauppoina tulleet kiinteäksi osaksi kaupan alan rakenteita ja jatkavat työtään terveellisten elämäntapojen edistämiseksi.
Mika Rönkkö
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Helsingin Sanomat julkaisi (11.10.1972) uutisen terveys-sanan poistumisesta kauppojen nimistä.
RSS Feed