Veren vähäisen D-vitamiinin pitoisuuden ja diabeettisen neuropatian välillä vallitsee yhteys, osoittavat useat viimeaikaiset tutkimukset, kirjoittavat brittitiedemiehet. Tästä syystä he selvittivät asiaa uudessa tutkimuksessaan, joka antoikin uutta tietoa.
Kaikissa aikaisemmissa diabeetikkojen neuropatioita selvittäneissä tutkimuksissa ei ole eroteltu toisistaan kivuliaita ja kivuttomia neuropatioita. Tässä uudessa tutkimukseen niin kuitenkin tehtiin.
Tutkimukseen osallistui 45 tyypin 2 diabeetikkoa ja 14 tervettä verrokkia, joille kaikille tehtiin neurofysiologiset tutkimukset, mm. hermojen johtumisnopeuden mittaus. Lisäksi kaikkien alaraajoista otettiin ihobiopsia, josta mitattiin hermosäikeiden tiheys.
Tyypin 2 diabeetikot jaettiin kolmeen ryhmään:
-17 ääreishermojen kivuista kärsivää,
-14 kivutonta neuropatiapotilasta ja
-14, joilla ei ollut (vielä) kehittynyt neuropatiaa.
Kaikkien osallistujien seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) analysoitiin heinä– syyskuussa. jolloin se oli suurimmillaan kesän jälkeen. Mahdolliset sekoittavat tekijät kontrolloitiin huolellisesti – ikä, painoindeksi, altistuminen auringonvalolle ja fyysinen aktiviteetti. Kivuliasta neuropatiaa potevien S-D-25 (keskimäärin 35 nmol/l) oli merkitsevästi pienempi kuin kivuttomilla (53 nmol/l) ja neuropatiattomilla diabeetikoilla (49,6 nmol/l) ja terveillä verrokeilla (62 nmol/l)
Matala S-D-25 oli ainoa neuropatiakipuja ja niiden voimakkuutta selittävä muuttuja. Se liittyi myös biopsioista tutkittujen ihonalaisten hermosäikeiden alentuneeseen tiheyteen.
Päätelmät: Olemme osoittaneet D-vitamiinivajeen liittyvän kivuliaaseen diabeettiseen neuropatiaan. Tämä merkitsee D-vitamiinin puutteen mahdollisesti aiheuttavan kivuliasta diabeettista ääreishermostosairautta. Ehdotamme ajassa eteneviä interventioita (D-vitamiinihoitoja) kausaalisen syysuhteen osoittamiseksi S-D-25:n ja kivuliaan diabeettisen neuropatian välillä.
Ison-Britannian Diabetesliiton lehdessä julkaistavan artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä.
Tohtori Tolosen kommentti
Valitettavasti tyypin 2 diabeteksen käypä hoito on retuperällä, koska vastoin lääkäreiden ja diabeteshoitajien luuloja pelkkä verensokerin hallinta lääkkein ei riitä ehkäisemään neuropatiaa, sydänkohtauksia, silmänpohjan ja munuaisten muutoksia eikä muitakaan diabeteksen lisätauteja. Päivastoin, yli 10 000 diabeetikon Accord-seurantatutkimuksen mukaan intensiivinen verensokerin alentaminen voi olla suorastaan vaarallista ja lisätä kuolemanriskiä. Accord-tutkimuksessa intensiivisen hoidon ryhmässä tavoiteltiin HbA1c-tasoa 6 % tai alle. Potilaat pääsivät keskimäärin tasolle 6,4 %, kun taas konservatiivisemman hoidon ryhmässä tulos oli keskimäärin 7,5 %. Diabeteksen lisätautien tehokas ehkäisy ja jarruttaminen edellyttää vhh-ruokavaliota sekä berberiinin, D-vitamiinin, E-EPAn, karnosiinin, magnesiumin, kromin, sinkin ja ubikinonin ym. ravintolisien käyttöä. Sitä eivät suomalaiset lääkärit, Diabetesliitto ja sen kouluttamat diabeteshoitajat valitettavasti vielä tiedä tai usko, eivätkä osaa neuvoa diabeetikoille.
Eräässä vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa 427 diabeetikolle oli kehittynyt ääreishermovaurio. Mitä suurempi oli seerumin triglyseridien pitoisuus, sitä vaikeampi oli myös neuropatia. Sitä vastoin kolesteroli- ja sokeripitoisuudet eivät liittyneet neuropatian riskiin tässä aineistossa. Seerumin kohonnut triglyseridien pitoisuus ennustaa suurella todennäköisyydellä hermokudoksen säikeiden katoa, mikä johtaa hermovaurioon. Koska E-EPA (2–4 g/vrk) alentaa tehokkaasti ja turvallisesti kohonneita triglyseridejä ja pienentää sydänkohtausten ja aivohalvauksen riskiä, tulisi jokaisen diabeetikon nauttia ruuan lisänä E-EPAa.
Magnesiumin vaje on yleinen diabeetikoilla ja se lisää komplikaatiota
Lähes puolella tyypin 1 ja 2 diabeetikoista on veressään magnesiumin puutetta, vaikka lääkärit eivät sitä osaa tutkia ja hoitaa (Arpaci ym. 2015, Pham ym. 2007). Puute lisää diabeteksen lisätautien riskiä ja kääntäen, magnesiumin nauttiminen ruuan lisänä vähentää sitä ja jarruttaa lisätautien kulkua.
Erääseen kaksoissokkotutkimukseen valitttiin 154 tyypin 1 diabeetikkoa, joista 23:lla todettiin EMG-laitteella ääreishermojen johtumisnopeuden hidastuneen. Heidän punasolujensa magnesiumpitoisuus oli normaalia pienempi (alle 2,3 mmol/l). Näille diabeetikoille annettiin vuoden ajan magnesiumia suun kautta. Samasta aineistosta valittiin 20 muuta diabeetikkoa verrokeiksi, jotka saivat lumetta. Magnesiumia nauttineilla hermon johtumisnopeus parani, etenkin nuorehkoilla diabeetikoilla, joiden sairaus ei ollut kestänyt vielä kovin monta vuotta. Magnesiumvaje liittyy diabeteksen lisätauteihin: diabeettiseen neuropatiaan, nefropatiaan ja verisuonimuutoksiin, joten diabeetikon kannattaa siis nauttia magnesiumia ruuan lisänä. Se lievittää myös tutkitusti kipuja (Head 2006).
Tutkimuksia:
Zhang Y, Li Q, Xin Y, Lv W, Ge C. Association between serum magnesium and common complications of diabetes mellitus.
Technology and Health Care. 2018;26(S1):379-387. doi: 10.3233/THC-174702.Free Full Text
Arpaci D, Tocoglu AG, Ergenc H et al. Associations of serum Magnesium levels with diabetes mellitus and diabetic complications. Hippokratia. 2015 Apr-Jun; 19(2): 153–157.Abstract
Pham PC, Pham PM, Pham SV, Miller JM, Pham PT. Hypomagnesemia in patients with type 2 diabetes. Review. Clinical Journal of American Society of Nephrology. 2007 Mar;2(2):366-73. Free Full Text
Head KA. Peripheral neuropathy: pathogenic mechanisms and alternative therapies.Review. Alternative Medicin Review. 2006 Dec;11(4):294-329. Free Full Text pdf
Lisätietoa
Saksalaiset diabetologit suosittelevat apteekkarien ja farmaseuttien ammattilehdessä ravintolisiä diabeetikoille: B-, C-, D- ja K-vitamiineja, ubikinonia (CoQ10), kromia, kuparia, magnesiumia ja sinkkiä.
Lataa Hyvän diabeteshoidon opas
Teksti: Tohtori Matti Tolonen
Haluatko lukea lisää terveystietoa? Tästä lisää tohtori Tolosen artikkeleita.