Kävin tutustumassa lääketieteen opiskelijoiden Vastalääke ry:n kotisivuihin. Yhdistys ilmoittaa olevansa huolestunut virheellisistä ja epäselvistä terveysväittämistä. Yhdistyksen slogan, ”Tutkitulla tiedolla huuhaata vastaan”, on napakka ja kiteyttää yhdistyksen mission puuttua epäasialliseen terveysviestintään. Lääketieteen opiskelijat haluavat parempaa julkista keskustelua terveydestä. Tämä on osin jo onnistunut, sillä media on muutamaan otteeseen huomioinut Vastalääke ry:n uutisoinnissaan. Toiminnan käynnistämistä on rahoittanut muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Sivustolla on kymmenkunta kirjoitusta, joista suuri osa käsittelee ravintolisistä esitettyjä terveysväittämiä. Ravintolisien markkinointi saa lääketieteen opiskelijoilta kritiikkiä, mutta ravintolisien ja rohdoskasvien vaikutuksia ei kuitenkaan kokonaan tyrmätä. Kasvirohdosten, kuten esimerkiksi mäkikuisman vaikutukset tunnustetaan. Sinkin todetaan auttavan flunssan oireisiin. Kirjoitusten perusteella ravintolisien valvonnasta ja markkinoiden toimivuudesta jäi kuitenkin vielä hieman epäselvä kuva.
Ravitsemusasiat kiinnostavat lääketieteen opiskelijoita
Lääketieteen opiskelijat ovat käsitelleet kirjoituksissaan öljykasvien siemeniä, lihansyöntiä, kurkumaa, sinkkiä, rautaa, rokotteita, pakurikääpää ja yleisesti ravintolisiä. Ravintoaineiden, kasvien ja ravintolisien painotus artikkeleissa ensin hieman hämmentää, sillä kyse on lääketieteen opiskelijoista, eikä esimerkiksi elintarvike- ja ravitsemustieteiden opiskelijoista. Tämä toivon mukaan ennakoi sitä, että ravitsemustiede huomioidaan tulevaisuudessa entistä paremmin lääkärikoulutuksessa.
Vastalääke ry:n kirjoituksia lukiessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että lääketieteen koulutuksessa olevat opiskelijat katsovat lääkkeitä ylöspäin ja ravintolisiä alaspäin. Kirjoituksia lukiessa kuitenkin yllätyin muutaman kerran, kun huomaan, että kirjoittaja ravintolisäkritiikin lisäksi mainitsee ravintolisien hyötyjä.
Toisaalta löytyy ristiriitaisuuksia, jotka antavat sekavan kuvan artikkelin ideasta. Esimerkiksi ”Mitä eroa on luontaistuotteella ja lääkkeellä?”-kirjoituksessa todetaan heti alussa, että ”merkittävä osa luontaistuotteista kuuluisi lääkelain sääntelyn piiriin” ja hieman myöhemmin ”ravintolisien ja rohdosten teho on useimmiten lumelääkkeen veroinen.”
Lääketieteen opiskelijoiden kiinnostus ravitsemusasioista on hyvä lähtökohta ennusteelle, jossa lääkärin toimenkuva laajenee tulevaisuudessa yhä enemmän ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden asiantuntijaksi. Jo opiskeluvaiheessa ravitsemuksesta kiinnostuneet lääketieteen opiskelijat saattavat olla tulevaisuudessa ammattikuntansa muutoksen tekijöitä.
Elintarvike- ja ravintolisäalan ja valvonnan tuntemus
Samalla kun käsitellään kriittisesti tuotteiden markkinointia ja yritysten terveysviestintää, niin on hyvä tuoda esiin alaa säätelevä lainsäädäntö ja valvonta sekä viranomaisten työnjakoa. Lainsäädäntö, yritysten omavalvonta ja viranomaistoiminta ovat parhaita tapoja suitsia markkinoijien epäasiallista terveysviestintää.
Haastetta ravintolisien markkinoiden hahmottamiselle tuo jakelukanavien monimuotoisuus ja markkinoiden pirstaleisuus. On vaikea samalla kertaa niputtaa markkinoinnin ja terveysviestinnän osalta perinteinen suomalainen vähittäiskauppa (hypermarketit, päivittäistavarakauppa, erikoiskauppa), apteekit, verkostomarkkinointi, puhelinmyynti, kuntosalit, kotimaiset ja ulkomaiset verkkokaupat ja muut ravintolisien myyntikanavat. Jos jossain myyntikanavassa, tuoteryhmässä tai yksittäisen tuotteen kohdalla tapahtuu ylilyönti, saavat siitä kaikki aiheetonta mainehaittaa, jos ongelmatilanteita ei yksilöitä riittävän tarkasti.
Hyväksytyt terveysväittämät
Yrityksillä on lainsäädännöllä annetut rajat, joita noudattamalla yritykset voivat markkinoida tuotteitaan kuluttajille. Elintarvikkeiden ja ravintolisien osalta Euroopan laajuinen ravitsemus- ja terveysväiteasetus liittyy oleellisesti tuotteiden terveysviestintään. Yli 250 tieteellisen näytön perusteella hyväksyttyä terveysväittämää sekä vielä lopullista päätöstä odottavat noin 2000 pääasiallisesti kasviperäisten ainesosien terveysväittämää antavat jo melko paljon mahdollisuuksia kertoa ravintolisien ja elintarvikkeiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista.
Terveysväiteasetuksen mukaan sinkistä on sallittua kertoa, että sinkki on välttämätön kivennäisaine immuunijärjestelmän toiminnalle. Ravintolisäyritys ei kuitenkaan saa kertoa markkinoinnissaan, että imeskeltävä sinkkiasetaatti lyhentää flunssan kestoa, vaikka siitä on tieteellinen näyttö. Yrityksen on tunnettava tuotemarkkinoinnin rajat, vaikka tiedän monen yrityksen toivovan, että sananvapaus toteutuisi paremmin myös yrityksen terveysviestinnässä. Tieteellisten julkaisujen ei-kaupallinen viestintä ja tiedotus eivät kuuluu terveysväiteasetuksen soveltamisalan piiriin, joten näiden kautta ravintolisien ainesosien jopa sairauden hoitoon liittyvistä ominaisuuksista voi edelleen saada tietoa. Lisäksi käypä hoito -suosituksissa on huomioitu ravintolisien ja kasvirohdosvalmisteiden käyttöä osana sairauksien hoitoa.
Hyväksyttyjen terveysväitteiden lisäksi ravintolisistä on sallittua käyttää sairauden riskitekijän vähentämistä koskevia väitteitä. Esimerkiksi kasvisterolien ja kasvistanoliesterien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolia. Korkea kolesteroli on sepelvaltimotaudin kehittymisen riskitekijä.
Kun kerrotaan mitä ravintolisien vaikutuksista ei saa sanoo tai mistä ei ole riittävästi tutkimustietoa, niin on hyvä tuoda esiin tietoa siitä, mitä saa markkinoinnissa kertoa ja mistä käyttöalueista tutkimustietoa löytyy.
Suomi osana Euroopan ravintolisien ja kasvirohdosvalmisteiden sisämarkkinoita
Ravintolisien markkinoinnin ja kaupan pidon kansallisten säädösten ja toimialan erityispiirteiden lisäksi tulee olla hyvä käsitys myös EU:n sisämarkkinoiden toiminnasta. EU:n lainsäädännön harmonisointi on muuttanut Suomen ravintolisä- ja kasvirohdosvalmistemarkkinoita merkittävästi. Suomen markkina-alue on osa EU:n sisämarkkinoita ja tuotteiden vapaa liikkuvuus on muutaman vuosikymmenen aikana monipuolistanut ravintolisävalikoimaa.
Esimerkiksi EU:n myötä lääkeluettelosta on tullut rohdoskasvien osalta ehdollinen ja myös Suomessa ravintolisissä on sallittua käyttää rohdoskasveja, joita aikaisemmin myytiin vain lääkelain alaisissa valmisteissa. Muun muassa ginseng oli 1970-luvulla vain terveyskaupoissa, kunnes viranomainen siirsi sen vain apteekkimyyntiin. Apteekit saivat pitää joidenkin rohdoskasvien myynnissä monopoliaseman, kunnes EU:n myötä näitä saatiin purettua ja esimerkiksi ginseng palasi takaisin terveyskauppaan 2000-luvun alussa.
Jotta ymmärtää Suomen ravintolisämarkkinoita, lainsäädäntöä ja valvontaa, tulee niitä katsoa myös Euroopan markkinoiden näkökulmasta. Jos haluaa seurata ravitsemus- ja ravintolisätrendejä, kannattaa seurata kansainvälisiä ruoka-, ravintolisä- ja luomumessuja sekä aiheeseen liittyviä kansainvälisiä uutispalveluita (esimerkiksi USA, Euroopan ja Aasian NutraIngredients).
Lopuksi
Suosittelen seuramaan Vastalääke ry:n lääketieteen opiskelijoiden kirjoituksia, sillä se antaa heidän opintojen edetessä ja kirjoitusten lisääntyessä kuvaa nykyisen lääketieteen opiskelijoiden ajattelusta ja näkökulmista. Toki sivuston kautta saa katsauksen vain aktiivisten kirjoittajien nostamista aiheista. On mielestäni hienoa, että nuorille tarjotaan tällä tavalla mahdollisuus jo opintojen aikana päästä osaksi yhteiskunnallista vaikuttamista. Se opettaa opiskelijoita näkemään vaikuttamisväyliä ja toisaalta laittaa pohtimaan vastuuta joka yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyy.
Näille opiskelijoille ja heidän tukijoilleen toivon tarmoa jatkaa ravitsemusasioihin perehtymistä ja niistä kirjoittamista.
Lopuksi juttuvinkkejä Vastalääke ry:lle:
-Ravintolisät ja kasvirohdosvalmisteet Käypä hoito-suosituksissa
-Miten keski-eurooppalainen ja suomalainen lääkärikoulutus poikkeavat farmakognosian (rohdosopin) opetuksen osalta?
-Vaikeasti valvottavat ravintolisien myyntikanavat eli mitä kuluttajan kannattaa huomioida, kun ostaa ravintolisiä vastuullisesti, eikä omalla vastuulla.
-Hyväksytyt terveysväittämät. Onko ruoasta lääkkeeksi?
Vastalääke ry:n kirjoituksia pääsee lukemaan TÄSTÄ.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Sivustolla on kymmenkunta kirjoitusta, joista suuri osa käsittelee ravintolisistä esitettyjä terveysväittämiä. Ravintolisien markkinointi saa lääketieteen opiskelijoilta kritiikkiä, mutta ravintolisien ja rohdoskasvien vaikutuksia ei kuitenkaan kokonaan tyrmätä. Kasvirohdosten, kuten esimerkiksi mäkikuisman vaikutukset tunnustetaan. Sinkin todetaan auttavan flunssan oireisiin. Kirjoitusten perusteella ravintolisien valvonnasta ja markkinoiden toimivuudesta jäi kuitenkin vielä hieman epäselvä kuva.
Ravitsemusasiat kiinnostavat lääketieteen opiskelijoita
Lääketieteen opiskelijat ovat käsitelleet kirjoituksissaan öljykasvien siemeniä, lihansyöntiä, kurkumaa, sinkkiä, rautaa, rokotteita, pakurikääpää ja yleisesti ravintolisiä. Ravintoaineiden, kasvien ja ravintolisien painotus artikkeleissa ensin hieman hämmentää, sillä kyse on lääketieteen opiskelijoista, eikä esimerkiksi elintarvike- ja ravitsemustieteiden opiskelijoista. Tämä toivon mukaan ennakoi sitä, että ravitsemustiede huomioidaan tulevaisuudessa entistä paremmin lääkärikoulutuksessa.
Vastalääke ry:n kirjoituksia lukiessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että lääketieteen koulutuksessa olevat opiskelijat katsovat lääkkeitä ylöspäin ja ravintolisiä alaspäin. Kirjoituksia lukiessa kuitenkin yllätyin muutaman kerran, kun huomaan, että kirjoittaja ravintolisäkritiikin lisäksi mainitsee ravintolisien hyötyjä.
Toisaalta löytyy ristiriitaisuuksia, jotka antavat sekavan kuvan artikkelin ideasta. Esimerkiksi ”Mitä eroa on luontaistuotteella ja lääkkeellä?”-kirjoituksessa todetaan heti alussa, että ”merkittävä osa luontaistuotteista kuuluisi lääkelain sääntelyn piiriin” ja hieman myöhemmin ”ravintolisien ja rohdosten teho on useimmiten lumelääkkeen veroinen.”
Lääketieteen opiskelijoiden kiinnostus ravitsemusasioista on hyvä lähtökohta ennusteelle, jossa lääkärin toimenkuva laajenee tulevaisuudessa yhä enemmän ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden asiantuntijaksi. Jo opiskeluvaiheessa ravitsemuksesta kiinnostuneet lääketieteen opiskelijat saattavat olla tulevaisuudessa ammattikuntansa muutoksen tekijöitä.
Elintarvike- ja ravintolisäalan ja valvonnan tuntemus
Samalla kun käsitellään kriittisesti tuotteiden markkinointia ja yritysten terveysviestintää, niin on hyvä tuoda esiin alaa säätelevä lainsäädäntö ja valvonta sekä viranomaisten työnjakoa. Lainsäädäntö, yritysten omavalvonta ja viranomaistoiminta ovat parhaita tapoja suitsia markkinoijien epäasiallista terveysviestintää.
Haastetta ravintolisien markkinoiden hahmottamiselle tuo jakelukanavien monimuotoisuus ja markkinoiden pirstaleisuus. On vaikea samalla kertaa niputtaa markkinoinnin ja terveysviestinnän osalta perinteinen suomalainen vähittäiskauppa (hypermarketit, päivittäistavarakauppa, erikoiskauppa), apteekit, verkostomarkkinointi, puhelinmyynti, kuntosalit, kotimaiset ja ulkomaiset verkkokaupat ja muut ravintolisien myyntikanavat. Jos jossain myyntikanavassa, tuoteryhmässä tai yksittäisen tuotteen kohdalla tapahtuu ylilyönti, saavat siitä kaikki aiheetonta mainehaittaa, jos ongelmatilanteita ei yksilöitä riittävän tarkasti.
Hyväksytyt terveysväittämät
Yrityksillä on lainsäädännöllä annetut rajat, joita noudattamalla yritykset voivat markkinoida tuotteitaan kuluttajille. Elintarvikkeiden ja ravintolisien osalta Euroopan laajuinen ravitsemus- ja terveysväiteasetus liittyy oleellisesti tuotteiden terveysviestintään. Yli 250 tieteellisen näytön perusteella hyväksyttyä terveysväittämää sekä vielä lopullista päätöstä odottavat noin 2000 pääasiallisesti kasviperäisten ainesosien terveysväittämää antavat jo melko paljon mahdollisuuksia kertoa ravintolisien ja elintarvikkeiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista.
Terveysväiteasetuksen mukaan sinkistä on sallittua kertoa, että sinkki on välttämätön kivennäisaine immuunijärjestelmän toiminnalle. Ravintolisäyritys ei kuitenkaan saa kertoa markkinoinnissaan, että imeskeltävä sinkkiasetaatti lyhentää flunssan kestoa, vaikka siitä on tieteellinen näyttö. Yrityksen on tunnettava tuotemarkkinoinnin rajat, vaikka tiedän monen yrityksen toivovan, että sananvapaus toteutuisi paremmin myös yrityksen terveysviestinnässä. Tieteellisten julkaisujen ei-kaupallinen viestintä ja tiedotus eivät kuuluu terveysväiteasetuksen soveltamisalan piiriin, joten näiden kautta ravintolisien ainesosien jopa sairauden hoitoon liittyvistä ominaisuuksista voi edelleen saada tietoa. Lisäksi käypä hoito -suosituksissa on huomioitu ravintolisien ja kasvirohdosvalmisteiden käyttöä osana sairauksien hoitoa.
Hyväksyttyjen terveysväitteiden lisäksi ravintolisistä on sallittua käyttää sairauden riskitekijän vähentämistä koskevia väitteitä. Esimerkiksi kasvisterolien ja kasvistanoliesterien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolia. Korkea kolesteroli on sepelvaltimotaudin kehittymisen riskitekijä.
Kun kerrotaan mitä ravintolisien vaikutuksista ei saa sanoo tai mistä ei ole riittävästi tutkimustietoa, niin on hyvä tuoda esiin tietoa siitä, mitä saa markkinoinnissa kertoa ja mistä käyttöalueista tutkimustietoa löytyy.
Suomi osana Euroopan ravintolisien ja kasvirohdosvalmisteiden sisämarkkinoita
Ravintolisien markkinoinnin ja kaupan pidon kansallisten säädösten ja toimialan erityispiirteiden lisäksi tulee olla hyvä käsitys myös EU:n sisämarkkinoiden toiminnasta. EU:n lainsäädännön harmonisointi on muuttanut Suomen ravintolisä- ja kasvirohdosvalmistemarkkinoita merkittävästi. Suomen markkina-alue on osa EU:n sisämarkkinoita ja tuotteiden vapaa liikkuvuus on muutaman vuosikymmenen aikana monipuolistanut ravintolisävalikoimaa.
Esimerkiksi EU:n myötä lääkeluettelosta on tullut rohdoskasvien osalta ehdollinen ja myös Suomessa ravintolisissä on sallittua käyttää rohdoskasveja, joita aikaisemmin myytiin vain lääkelain alaisissa valmisteissa. Muun muassa ginseng oli 1970-luvulla vain terveyskaupoissa, kunnes viranomainen siirsi sen vain apteekkimyyntiin. Apteekit saivat pitää joidenkin rohdoskasvien myynnissä monopoliaseman, kunnes EU:n myötä näitä saatiin purettua ja esimerkiksi ginseng palasi takaisin terveyskauppaan 2000-luvun alussa.
Jotta ymmärtää Suomen ravintolisämarkkinoita, lainsäädäntöä ja valvontaa, tulee niitä katsoa myös Euroopan markkinoiden näkökulmasta. Jos haluaa seurata ravitsemus- ja ravintolisätrendejä, kannattaa seurata kansainvälisiä ruoka-, ravintolisä- ja luomumessuja sekä aiheeseen liittyviä kansainvälisiä uutispalveluita (esimerkiksi USA, Euroopan ja Aasian NutraIngredients).
Lopuksi
Suosittelen seuramaan Vastalääke ry:n lääketieteen opiskelijoiden kirjoituksia, sillä se antaa heidän opintojen edetessä ja kirjoitusten lisääntyessä kuvaa nykyisen lääketieteen opiskelijoiden ajattelusta ja näkökulmista. Toki sivuston kautta saa katsauksen vain aktiivisten kirjoittajien nostamista aiheista. On mielestäni hienoa, että nuorille tarjotaan tällä tavalla mahdollisuus jo opintojen aikana päästä osaksi yhteiskunnallista vaikuttamista. Se opettaa opiskelijoita näkemään vaikuttamisväyliä ja toisaalta laittaa pohtimaan vastuuta joka yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyy.
Näille opiskelijoille ja heidän tukijoilleen toivon tarmoa jatkaa ravitsemusasioihin perehtymistä ja niistä kirjoittamista.
Lopuksi juttuvinkkejä Vastalääke ry:lle:
-Ravintolisät ja kasvirohdosvalmisteet Käypä hoito-suosituksissa
-Miten keski-eurooppalainen ja suomalainen lääkärikoulutus poikkeavat farmakognosian (rohdosopin) opetuksen osalta?
-Vaikeasti valvottavat ravintolisien myyntikanavat eli mitä kuluttajan kannattaa huomioida, kun ostaa ravintolisiä vastuullisesti, eikä omalla vastuulla.
-Hyväksytyt terveysväittämät. Onko ruoasta lääkkeeksi?
Vastalääke ry:n kirjoituksia pääsee lukemaan TÄSTÄ.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
RSS Feed