Liisa Sulkakoski kirjoitti ylioppilaaksi Vimpelin yhteiskoulusta 1964. Hän opiskeli Turun yliopistossa biologiaa ja lääketiedettä valmistuen 1977 filosofian maisteriksi ja 1978 lääketieteen lisensiaatiksi.
Hän työskenteli Turun seudun terveyskeskuksissa lääkärinä useita vuosia, kunnes tutustui homeopatiaan 1990. Hänen kiinnostuksensa homeopatian maailmaa kohtaan herättivät potilaat, jotka tahtoivat saada lääkärin asiantuntemusta täydentävistä hoidoista ja toisaalta huoli siitä, ettei aina pystynyt tavanomaisin lääketieteen keinoin auttamaan potilaitaan.
Liisa kouluttautui työnsä ohella homeopaatiksi ja valmistuttuaan 1992 hän toimi yksityislääkärinä Lääkäriasema Pulssissa Turussa, kunnes perusti oman vastaanoton, Lääkärikeskus Apilan. Hän hoiti potilaita myös Helsingissä. Homeopatiasta muodostui arvokas lisäulottuvuus Liisa Sulkakosken lääkärintyöhön. Homeopatia antoi hänelle uuden kokonaisvaltaisen näkökulman terveyden ymmärtämiseen ja hoitamiseen. Niiden 26 vuoden aikana, jolloin hän toimi homeopaattilääkärinä, hänen luonaan kävi vuosittain ympäri Suomea tuhansia potilaita, joista monet saivat terveytensä takaisin lääketieteellistä hoitoa ja homeopatiaa integroivalla lähestymistavalla.
Liisa sulkakoskella oli kyky yhdistää luonnontieteellinen tieto ja kaiken lääkintätaidon humanistinen ydin – auttamisen eetos. Hänen potilastyötään ohjasi ihmisyyttä kunnioittava, sairaan ja kärsivän ihmisen oman kokemuksen ymmärtäminen ja hänen kertomuksensa kuunteleminen. Liisa Sulkakoski paneutui potilastyöhön koko sydämellään. Hän antoi aikaansa auliisti potilailleen, olivatpa he sitten vastaanotolla tai soittivat neuvoja kysyäkseen. Erityisesti lapset olivat hänelle rakkaita, Liisan omin sanoin ilmaistuna: ”Lapset ovat mielestäni parasta mitä maa päällään kantaa. He ovat aitoja ja täynnä elämää, täynnä uteliaisuutta ja veikeyttä. Meidän täytyisi saada hoitaa lapsemme lempeillä hoitomuodoilla, koska ne eivät vahingoita ja sallivat lapsen immuniteetin kehittyä rauhassa, jolloin saisimme sekä henkisesti että ruumiillisesti vahvoja, terveitä aikuisia.”
Liisa Sulkakoski toivoi homeopatian hyväksymistä Suomessa virallisen lääketieteen rinnalle, kuten jo on monessa Euroopan maassa. Edistääkseen WHO:n mukaista kehotusta täydentävien hoitomuotojen järkevästä integroimisesta terveydenhuollon järjestelmiin hän osallistui politiikkaan ja hänestä tuli monien luottamustoimien hoitaja. Hän oli vuosia Turun kaupungin peruspalvelulautakunnan jäsen, Lääkäriliiton Turun seudun paikallisosaston johtokunnan varajäsen ja Lääkäriliiton Turun alueellisen terveyspoliittisen valiokunnan jäsen. Vuosina 2008–2009 hän oli Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKLry:n edustajana Sosiaali- ja Terveysministeriön asettamassa työryhmässä, joka kartoitti lainsäädännön tarvetta täydentäville hoidoille. Hän kannatti täydentävien hoitomuotojen tunnustamista, alalle omaa lainsäädäntöä ja sen puitteissa terapeuttien virallista rekisteröintiä. Hänen näkemyksensä mukaan täydentävien hoitojen ja koululääketieteen ammattilaisten välinen yhteistyö edellyttää molemminpuolista kunnioitusta ja tietoa.
Liisa Sulkakoskelle oli tärkeätä, että homeopaattinen potilaan hoito on osaavissa käsissä. Itse hän toimi lääkärintyönsä ohella opettajana lähes neljännes vuosisadan ajan Suomen Homeopatian Akatemiassa ja oli perustamassa Pohjoismaista Homeopaattiyhdistystä 1996. Vuodesta 2009 lähtien Liisa Sulkakoski toimi Suomen Terveysjärjestö STJ ry:n asiantuntijalääkärinä. Hän oli myös mukana 2014 perustetussa SILF työryhmässä (Suomen Integratiivisen Lääketieteen tutkimuksen Foorumi).
Liisa Sulkakoski oli pidetty luennoitsija monissa täydennyskoulutustapahtumissa niin homeopaateille, terveystuotekauppiaille, apteekkiväelle kuin myös terveydenhoitohenkilöille. Hän piti myös useana vuonna orientoivia luentoja homeopatiasta Turun yliopiston lääketieteen laitoksen opiskelijoille. Lukuisat olivat ne esiintymiset, joihin häntä pyydettiin kertomaan homeopatiasta niin radiossa kuin televisiossa.
Liisan Sulkakoski oli humaanisen ja potilaan näkökulmaa huomioivan lääketieteen puolestapuhuja. Hän oli rohkea ja oikeudenmukainen ihminen, joka puolusti yksilön oikeutta valita itselleen sopivin hoitomenetelmä. Hän peräänkuulutti myös lääkärikunnalle lisää avarakatseisuutta tutustua täydentäviin hoitomuotoihin. Hänen pelottomuutensa uskaltaa sanoa asiansa jyrkänkin vastarinnan edessä on kunnioitettavaa. Hän perusteli näkemystään pohjalaisella vankkuudella, asiallisen päättäväisesti ja jopa hämmästyttävällä lämmöllä ja ymmärryksellä vastapuolta kohtaan.
Perhe oli Liisalle tärkein, mutta aikaa riitti myös ystäville ja kollegoille. Kotiin, Ruissalon huvilalle olivat kaikki tervetulleita ja hyvän ruoan laittajana Liisa loi viihtyisiä hetkiä, joissa pohdiskeltiin elämää ja aikamme ilmiöitä, sekä ammatillisesta että poliittisestakin näkökulmasta. Liisan harrastuksiin kuuluivat kirjallisuus, ooppera ja liikunta. Liisa oli vuosia vakituinen kävijä Savonlinnan Oopperajuhlilla. Hiihtoretket Lapissa sekä El Camino de Santiago de Compostelan vaellus olivat elämän suuria kohokohtia.
Liisaa ja hänestä välittyvää valoisuutta ja lämpöä sekä ilon pilkettä silmäkulmassa jäävät kaipaamaan läheiset, erityisesti kolme lasta ja lapsenlapset sekä, ystävät, opiskelijat, työtoverit, naapurit ja kollegat. Lukuisat potilaat ovat menettäneet hänessä ymmärtävän, osaavan ja taitavan lääkärin.
Liisa Sulkakosken muisto jää elämään avarakatseisen ja ihmiskeskeisen lääketieteen esikuvana.
Sinä kysyt, miksi majailen vihreillä vuorilla.
Minä hymyilen, vastaamatta, sydämeni rauhassa.
Persikankukka ui virran myötä kauas pois,
on toinen taivas ja maa, joka ei ole
ihmisten ilmoilla.
Li Po. suom. Pertti Nieminen
Kaija Helin, Onerva Pekkonen
Kirjoittajat ovat Liisa Sulkakosken monivuotisia työtovereita ja ystäviä
Liisan kaikille avoin siunaus- ja muistotilaisuus pidetään 2.7.2016 klo 14.
Bermannin Ylösnousemus-kappelissa Turussa.
Addresseja voi lähettää osoitteeseen:
Liisa Sulkakosken omaiset, Rantapromenaadi 59, 20100 Turku.