Treenaa ja hoida aivoja
Useimmat ikäihmiset alkavat unohdella asioita ja heidän on entistä vaikeampi oppia muistamaan uusia nimiä ja numeroita. Onko muistin heikkeneminen täysin normaalia? Tapahtuuko vanhetessa väistämättömiä muutoksia aivotoiminnassa? Nykyisin puhutaan aivoharjoittelusta ja muistitreenauksesta. Voiko aivosoluja todellakin harjoittaa lihassolujen tavoin?
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että aivojaan aktiivisesti käyttävien ikäihmisten aivot muuttuvat fyysisesti niin, että synaptiset soluyhteydet lisääntyvät ja toimivat entistä tehokkaammin.
Minkä lapsi oppii hitaasti, saattaa ikäihminen oppia hetkessä
Tiedemiehet kaikkialla maailmassa ovat saaneet hämmästyttäviä tuloksia tutkiessaan mitä erilaisimmissa kokeissa ikäihmisten aivotoimintaa. Niinpä esimerkiksi eräs australialainen tutkimusryhmä, johon osallistui 80 vapaaehtoista koehenkilöä (65-91 -vuotiaita), oli niin menestyksekäs, että kaikki ryhmän jäsenet selviytyivät ilman mitään aikaisempaa osaamista kuuden kuukauden opintojen jälkeen sellaisesta saksankielen tasokokeesta, johon koululaiset joutuvat opiskelemaan saksaa viisi lukuvuotta. Saman tutkimusryhmän jäsenet oppivat myös soittamaan huilua yllättävän hyvin ja yllättävän nopeasti.
Monien tutkimusten mukaan ihminen kykenee vanhetessaan keskittymään olennaisimpaan. Mielekkäänä pidetty informaatio tallentuu muistiin epäolennaiseksi luokiteltua paremmin.
Jos 20- tai 30-vuotias unohtaa nimen tai numeron, ei kukaan ihmettele asiaa. Jos taas 60-vuotias unohtaa sateenvarjon bussiin tai 70-vuotias ei millään muista rappukäytävänaapurin nimeä, toteaa hän helposti: "Muistini on heikentynyt, nuorempana ei minulle olisi tällaista sattunut." Tällainen, usein väärä, muistikuva siitä, että oma muisti olisi nuorena ollut suorastaan loistava ja olisi nyt heikkenemässä, on varottava tapa suhtautua unohteluun. Se aiheuttaa tietynlaista lamaantumista ja voi johtaa siihen, ettei enää yritäkään muistaa. Ja ellei enää yritä muistaa, alkavat asiat todella unohtua.
Muistiharjoittelu ja liikunta kuuluvat yhteen
Saksalaisen Erlangenin yliopiston psykogerontologisessa laitoksessa on tehty ns. SIMA-tutkimusta vuodesta 1990 alkaen. Tutkimus on osoittanut, että tietynlainen yhdistetty muisti- ja liikuntaharjoittelu hidastaa aivojen vanhenemisprosessia.
Tämä yhdistelmäharjoittelu paransi pitkäaikaisesti muistisuorituksia, lisäsi itsenäisyyttä ja lievensi vähäisiä dementiaoireita yli 75-vuotiailla. Liikuntaharjoittelu parantaa todennäköisesti aivojen aineenvaihduntaa. Henkinen aktiivisuus, esimerkiksi muistiharjoittelu, hyötyy tästä parantuneesta lähtötilanteesta aktivoimalla muistin kannalta relevantteja soluryhmiä.
Myös tutkimustulokset USA:sta, Ruotsista ja Saksasta tukevat SIMA-tutkimuksen väittämiä. Niinpä on todettu, että henkinen aktiivisuus edistää ylimääräisten yhteyksien syntymistä aivosolujen välille. Ruotsalais-amerikkalainen onnistui tutkimusryhmä vuonna 1999 osoittamaan, että uusia aivosoluja voi tosiaan muodostua. Niitä löydettiin muistin kannalta erittäin tärkeästä aivojen osasta. Tutkijat pohtivat sitä, kuinka tällaista aivosolujen uusmuodostusta voisi aktivoida vaikkapa henkisellä ja ruumiillisella harjoittelulla.
Heikkeneekö muisti todella vanhetessa?
Tunnin muistiinpainamisopiskelun jälkeen kyky muistaa opittua on korkealla hetkellisesti. Kuitenkin pian sen jälkeen alkaa suorastaan dramaattinen informaatiokato. Opitun yksityiskohdista on unohdettu 24 tunnin kuluttua jo 80%. Tämä muistikato ei liity mitenkään ikään, vaan ihmisen muistiinpainamiskykyyn ylipäätään.
Meillä on käytössämme kolmenlaista muistia: ultralyhytaikamuistia, lyhytaikamuistia ja pitkäaikamuistia. Ultralyhytaikamuistista (muistissapitoaika 620 sekuntia) siirtyy informaatiosta noin kolme prosenttia lyhytaikamuistiin, muu 97% katoaa. Lyhytaikamuistiin tulee vain valikoitu ja tärkeäksi koettu informaatio. Informaatiolle merkitystä antavia tekijöitä ovat mm. uteliaisuus, erityinen kiinnostus tai voimakkaat tunteet, assosiaatio ja tietoinen keskittyminen (oppiminen, kertaaminen). Tässä muistin välivarastossa informaatio viipyy parikymmentä minuuttia. Sen kuluttua noin 90% valikoituu unohdettavaksi.
Loppuvarastoon eli pitkäaikaismuistiin päätyy informaatio, jota pidetään erityisen tärkeänä. Oikeastaan asioiden pitäisi pysyä pitkäaikaismuistissa koko eliniän, mutta vain sillä edellytyksellä, että informaatiota käytetään tuon tuosta säännöllisesti. Ellei niin tapahdu, eivät asiat oikeastaan katoa muistista, vaan ne uppoavat ajan myötä tiedostamattomaan.
Moni ikäihminen tekee sen virheen, että pitää tällaista normaalia muistin katoamista ikääntymisestä johtuvana. Aivomme priorisoivat asioita, muuten ne eivät valtavassa informaatiotulvassa kykenisi toimimaan suurenmoisesta suorituskyvystään huolimatta.
Kun ikäihminen valittaa, ettei kykene (enää) muistamaan jotakin, pitäisi hänen ensiksi rehellisesti pohtia, ovatko nämä asiat hänelle (enää) ylipäätään tärkeitä. Pitkäaikaismuistin valintakriteeri on nimittäin asioiden tärkeysaste juuri meille jokaiselle henkilökohtaisesti.
Aivojen biologinen kunto vaikuttaa
Mikäli ikäihmisen ajattelutyöskentely vaikeutuu, löytyy taustalta yleensä aivojen biokemiallisia tapahtumia, joiden syynä on puutteellinen verenkierto ja siten aivojen heikentynyt hapensaanti. Ahtautuneet verisuonet, korkea verenpaine, veren liian korkea tai liian alhainen sokeri jne. altistavat informaation vastaanoton heikentymiselle ja lisäävät siten unohtelua. Oikeanlainen ruokavalio, kunnollinen hengitys ja liikunta, esimerkiksi päiväkävelyinä raikkaassa ulkoilmassa, parantavat tilannetta. Aivot tarvitsevat polttoaineiksi sekä happea että sokeria (glukoosia). Sokerin laatu on tärkeää. Valkoinen sokeri on ennemminkin aivojen energiavaras, sillä se tosin kohottaa verensokeria nopeasti, mutta päästää sen yhtä nopeasti alenemaan. Seurauksena on väsymys. Siksi suositeltavia ovat ns. kokonaisvaltaiset hiilihydraatit eli esimerkiksi hedelmistä saatavat hedelmä- ja rypälesokeri sekä sokerit, joita saadaan kuivahedelmistä, kasviksista, siemenistä, pähkinöistä, iduista jne.
Sitä oppii, mikä kiinnostaa
Monet tutkimukset vahvistavat sen, ettei muistin tarvitse heikentyä ikääntyessä. Usein ikäihmiset kuitenkin tarvitsevat enemmän aikaa oppiakseen ja sen, mitä he oppivat, pitää olla sellaista, mitä he todella haluavat oppia. Olisikohan niin, että ikäihmisen on vähän liiankin helppoa turvautua ikääntymiseen selityksenä sille, ettei muista tai opi jotain. Näin saatetaan tehdä jo ennen kuin on todella edes yritetty oppia tai muistaa. Kumma kyllä, nämä ikääntymiseensä vetoavat seniorikansalaiset ovat useimmiten heitä kiinnostavilla elämänalueilla tehokkaita ja tietäviä.
Muistiharjoittelu
Muistitreenauskirjallisuutta on paljon. Niissä annetaan neuvoja erilaisista muististrategioista, jotka toimivat iästä riippumatta. Kaikissa kunnon kirjakaupoissa ja kirjastoissa on tarjolla tällaisia oppaita. Joihinkin niistä kannattaa tutustua, sillä ne ovat käytössä tehokkaita. Erilaisia tekniikoita ja harjoittelumenetelmiä on niin paljon, ettei niitä ole tilaa tässä esitellä.
Aivovoimistelua on myös henkinen aktiivisuus, esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, opiskelu, tietopelien pelaaminen jne. Passiivinen televisionkatselu ja pinnallinen seurustelu eivät sitä vastoin yleensä ansaitse aivovoimisteluksi luokittelua.
Haluaistiko lukea lisää luonnonmukaisesta terveydenhoidosta?
Mielenkiintoisia artikkeleita löytävät Terveydenhoitouutisten nettisivuilta:
http://www.terveydenhoitouutiset.fi
Lähde: Terveydenhoitouutiset (A. Vogel Oy) ja A. Vogel´s Gesundheitsnachrichten, M. Rajala
Useimmat ikäihmiset alkavat unohdella asioita ja heidän on entistä vaikeampi oppia muistamaan uusia nimiä ja numeroita. Onko muistin heikkeneminen täysin normaalia? Tapahtuuko vanhetessa väistämättömiä muutoksia aivotoiminnassa? Nykyisin puhutaan aivoharjoittelusta ja muistitreenauksesta. Voiko aivosoluja todellakin harjoittaa lihassolujen tavoin?
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että aivojaan aktiivisesti käyttävien ikäihmisten aivot muuttuvat fyysisesti niin, että synaptiset soluyhteydet lisääntyvät ja toimivat entistä tehokkaammin.
Minkä lapsi oppii hitaasti, saattaa ikäihminen oppia hetkessä
Tiedemiehet kaikkialla maailmassa ovat saaneet hämmästyttäviä tuloksia tutkiessaan mitä erilaisimmissa kokeissa ikäihmisten aivotoimintaa. Niinpä esimerkiksi eräs australialainen tutkimusryhmä, johon osallistui 80 vapaaehtoista koehenkilöä (65-91 -vuotiaita), oli niin menestyksekäs, että kaikki ryhmän jäsenet selviytyivät ilman mitään aikaisempaa osaamista kuuden kuukauden opintojen jälkeen sellaisesta saksankielen tasokokeesta, johon koululaiset joutuvat opiskelemaan saksaa viisi lukuvuotta. Saman tutkimusryhmän jäsenet oppivat myös soittamaan huilua yllättävän hyvin ja yllättävän nopeasti.
Monien tutkimusten mukaan ihminen kykenee vanhetessaan keskittymään olennaisimpaan. Mielekkäänä pidetty informaatio tallentuu muistiin epäolennaiseksi luokiteltua paremmin.
Jos 20- tai 30-vuotias unohtaa nimen tai numeron, ei kukaan ihmettele asiaa. Jos taas 60-vuotias unohtaa sateenvarjon bussiin tai 70-vuotias ei millään muista rappukäytävänaapurin nimeä, toteaa hän helposti: "Muistini on heikentynyt, nuorempana ei minulle olisi tällaista sattunut." Tällainen, usein väärä, muistikuva siitä, että oma muisti olisi nuorena ollut suorastaan loistava ja olisi nyt heikkenemässä, on varottava tapa suhtautua unohteluun. Se aiheuttaa tietynlaista lamaantumista ja voi johtaa siihen, ettei enää yritäkään muistaa. Ja ellei enää yritä muistaa, alkavat asiat todella unohtua.
Muistiharjoittelu ja liikunta kuuluvat yhteen
Saksalaisen Erlangenin yliopiston psykogerontologisessa laitoksessa on tehty ns. SIMA-tutkimusta vuodesta 1990 alkaen. Tutkimus on osoittanut, että tietynlainen yhdistetty muisti- ja liikuntaharjoittelu hidastaa aivojen vanhenemisprosessia.
Tämä yhdistelmäharjoittelu paransi pitkäaikaisesti muistisuorituksia, lisäsi itsenäisyyttä ja lievensi vähäisiä dementiaoireita yli 75-vuotiailla. Liikuntaharjoittelu parantaa todennäköisesti aivojen aineenvaihduntaa. Henkinen aktiivisuus, esimerkiksi muistiharjoittelu, hyötyy tästä parantuneesta lähtötilanteesta aktivoimalla muistin kannalta relevantteja soluryhmiä.
Myös tutkimustulokset USA:sta, Ruotsista ja Saksasta tukevat SIMA-tutkimuksen väittämiä. Niinpä on todettu, että henkinen aktiivisuus edistää ylimääräisten yhteyksien syntymistä aivosolujen välille. Ruotsalais-amerikkalainen onnistui tutkimusryhmä vuonna 1999 osoittamaan, että uusia aivosoluja voi tosiaan muodostua. Niitä löydettiin muistin kannalta erittäin tärkeästä aivojen osasta. Tutkijat pohtivat sitä, kuinka tällaista aivosolujen uusmuodostusta voisi aktivoida vaikkapa henkisellä ja ruumiillisella harjoittelulla.
Heikkeneekö muisti todella vanhetessa?
Tunnin muistiinpainamisopiskelun jälkeen kyky muistaa opittua on korkealla hetkellisesti. Kuitenkin pian sen jälkeen alkaa suorastaan dramaattinen informaatiokato. Opitun yksityiskohdista on unohdettu 24 tunnin kuluttua jo 80%. Tämä muistikato ei liity mitenkään ikään, vaan ihmisen muistiinpainamiskykyyn ylipäätään.
Meillä on käytössämme kolmenlaista muistia: ultralyhytaikamuistia, lyhytaikamuistia ja pitkäaikamuistia. Ultralyhytaikamuistista (muistissapitoaika 620 sekuntia) siirtyy informaatiosta noin kolme prosenttia lyhytaikamuistiin, muu 97% katoaa. Lyhytaikamuistiin tulee vain valikoitu ja tärkeäksi koettu informaatio. Informaatiolle merkitystä antavia tekijöitä ovat mm. uteliaisuus, erityinen kiinnostus tai voimakkaat tunteet, assosiaatio ja tietoinen keskittyminen (oppiminen, kertaaminen). Tässä muistin välivarastossa informaatio viipyy parikymmentä minuuttia. Sen kuluttua noin 90% valikoituu unohdettavaksi.
Loppuvarastoon eli pitkäaikaismuistiin päätyy informaatio, jota pidetään erityisen tärkeänä. Oikeastaan asioiden pitäisi pysyä pitkäaikaismuistissa koko eliniän, mutta vain sillä edellytyksellä, että informaatiota käytetään tuon tuosta säännöllisesti. Ellei niin tapahdu, eivät asiat oikeastaan katoa muistista, vaan ne uppoavat ajan myötä tiedostamattomaan.
Moni ikäihminen tekee sen virheen, että pitää tällaista normaalia muistin katoamista ikääntymisestä johtuvana. Aivomme priorisoivat asioita, muuten ne eivät valtavassa informaatiotulvassa kykenisi toimimaan suurenmoisesta suorituskyvystään huolimatta.
Kun ikäihminen valittaa, ettei kykene (enää) muistamaan jotakin, pitäisi hänen ensiksi rehellisesti pohtia, ovatko nämä asiat hänelle (enää) ylipäätään tärkeitä. Pitkäaikaismuistin valintakriteeri on nimittäin asioiden tärkeysaste juuri meille jokaiselle henkilökohtaisesti.
Aivojen biologinen kunto vaikuttaa
Mikäli ikäihmisen ajattelutyöskentely vaikeutuu, löytyy taustalta yleensä aivojen biokemiallisia tapahtumia, joiden syynä on puutteellinen verenkierto ja siten aivojen heikentynyt hapensaanti. Ahtautuneet verisuonet, korkea verenpaine, veren liian korkea tai liian alhainen sokeri jne. altistavat informaation vastaanoton heikentymiselle ja lisäävät siten unohtelua. Oikeanlainen ruokavalio, kunnollinen hengitys ja liikunta, esimerkiksi päiväkävelyinä raikkaassa ulkoilmassa, parantavat tilannetta. Aivot tarvitsevat polttoaineiksi sekä happea että sokeria (glukoosia). Sokerin laatu on tärkeää. Valkoinen sokeri on ennemminkin aivojen energiavaras, sillä se tosin kohottaa verensokeria nopeasti, mutta päästää sen yhtä nopeasti alenemaan. Seurauksena on väsymys. Siksi suositeltavia ovat ns. kokonaisvaltaiset hiilihydraatit eli esimerkiksi hedelmistä saatavat hedelmä- ja rypälesokeri sekä sokerit, joita saadaan kuivahedelmistä, kasviksista, siemenistä, pähkinöistä, iduista jne.
Sitä oppii, mikä kiinnostaa
Monet tutkimukset vahvistavat sen, ettei muistin tarvitse heikentyä ikääntyessä. Usein ikäihmiset kuitenkin tarvitsevat enemmän aikaa oppiakseen ja sen, mitä he oppivat, pitää olla sellaista, mitä he todella haluavat oppia. Olisikohan niin, että ikäihmisen on vähän liiankin helppoa turvautua ikääntymiseen selityksenä sille, ettei muista tai opi jotain. Näin saatetaan tehdä jo ennen kuin on todella edes yritetty oppia tai muistaa. Kumma kyllä, nämä ikääntymiseensä vetoavat seniorikansalaiset ovat useimmiten heitä kiinnostavilla elämänalueilla tehokkaita ja tietäviä.
Muistiharjoittelu
Muistitreenauskirjallisuutta on paljon. Niissä annetaan neuvoja erilaisista muististrategioista, jotka toimivat iästä riippumatta. Kaikissa kunnon kirjakaupoissa ja kirjastoissa on tarjolla tällaisia oppaita. Joihinkin niistä kannattaa tutustua, sillä ne ovat käytössä tehokkaita. Erilaisia tekniikoita ja harjoittelumenetelmiä on niin paljon, ettei niitä ole tilaa tässä esitellä.
Aivovoimistelua on myös henkinen aktiivisuus, esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, opiskelu, tietopelien pelaaminen jne. Passiivinen televisionkatselu ja pinnallinen seurustelu eivät sitä vastoin yleensä ansaitse aivovoimisteluksi luokittelua.
Haluaistiko lukea lisää luonnonmukaisesta terveydenhoidosta?
Mielenkiintoisia artikkeleita löytävät Terveydenhoitouutisten nettisivuilta:
http://www.terveydenhoitouutiset.fi
Lähde: Terveydenhoitouutiset (A. Vogel Oy) ja A. Vogel´s Gesundheitsnachrichten, M. Rajala
RSS Feed