1970-luvulla pitämässään puheessa professori Toivo Rautavaara (1905-1987) kertoo terveyskauppojen syntyyn vaikuttavista tekijöistä.
"Eräät tutkijat ja heihin luottaen virkamiehet ja poliitikot uskovat, että Suomen kansan ravitsemus on keskimäärin oikea ja riittävä. Mutta nykyisistä sairauksistamme on eri maiden lääkärien arvioiden mukaan noin 75 % suoraan tai osittain virheellisestä ravitsemuksesta johtuvia. Kuten A. I. Virtanen Maailman terveyspäivän esitelmässään sanoi, ravinto on terveytemme ja työkykymme mahtavin tekijä. Yhä suurempi osa kansasta syö ruokaa ja juomaa, jossa on liian paljon ”tyhjä” kaloreita ja liian vähän aineenvaihduntaa ja elintoimintoja ylläpitäviä vitaali- ja tehoaineita. Elintarvikkeissamme on saasteita, jäämiä ja lisäaineita, joille on määritelty sietorajat. Mutta ei ole tutkittu näiden haitta-aineiden yhteisvaikutusta, eikä otettu huomioon sitä, että kolmannes kansasta, pikkulapset, vanhukset ja sairaat, ei siedä näitä haitta-aineita. Niinpä on kaikissa hyvinvointimaissa jouduttu siihen, että kuluttajat ovat alkaneet vaatia täysiarvoisia, puhtaita tuotteita tai ainakin tuotteita, joilla voi täydentää tavallisen ruoan puutteita, kuten leseitä, alkioita, kylmäpuristettuja öljyjä, lesitiiniä, hiivavalmisteita, luonnollisia vitamiinitiivisteitä ym. Näitä tarpeita tyydyttämään ovat syntyneet Keski-Euroopan reformikaupat, Englannin ja Amerikan Health food-kaupat, Ruotsin hälsokost-kaupat ym. sekä 1950-luvulla Suomen terveyskaupat.
Mutta ihminen ei tarvitse vain ravintoaineita, vaan myös kasvien tehoaineita, jotka edistävät elintoimintoja ja eri elinten toimintoja, kuten ruoansulatusta, maksan, sapen, munuaisten, hengitystiehyiden, sydämen ym. toimintaa. Näiden tehoaineiden saantiin ihminen on vuosimiljoonien mittaan mukautunut ja kun mm. terveellisten yrttien käyttö on rajoittunut johonkin maustekasveihin, monet elinten rappeutumistaudit ovat lisääntyneet. Kasvien tehoaineita tunnetaan jo monia satoja, mutta ravinto-oppi ei vielä ole vielä ottanut niitä ohjelmaansa. Koska useimmilla kuluttajilla ei ole tilaisuutta kerätä eikä viljellä tarvittavia kasveja, on terveyskauppa ryhtynyt niitä hankkimaan liuoksien, mehujen, puristeiden ja teeaineksien muodossa. Alun perin niistä suurin osa on ollut ulkomaisista tehtaista, mutta varsinkin yhteistyössä Suomen 4 H-liiton kanssa on kotimainen keräily samoin kuin luonnonmukaisesti viljellyn viljan, perunan ym. kasviksien hankinta paraikaa kehittymässä.
Ahtaasti apteekkilainsäädäntöämme tulkiten on kasvien tehoaineita joillakin tahoilla tahdottu pitää lääkkeinä ja apteekkitavaroina. Tätä pyrkimystä on vaikea ymmärtää. Kaikilla hyvillä elintarvikkeilla on terveyttä turvaava ja sairauksia torjuva vaikutus. Ajan henkeä kuvastaa, että lääketeollisuuskin on ryhtynyt valmistamaan luontaistuotteita ja elintarvikekauppa on ryhtynyt myymään kysytyimpiä luontaistuotteita. Mutta terveyskauppa edustaa edelleen yksinään luontaisen terveydenhoidon ja terveiden elämäntapojen ideologiaa, kouluttaa itseään ja jakaa sekä painettua että henkilökohtaista valistusta asiakkailleen."
"Eräät tutkijat ja heihin luottaen virkamiehet ja poliitikot uskovat, että Suomen kansan ravitsemus on keskimäärin oikea ja riittävä. Mutta nykyisistä sairauksistamme on eri maiden lääkärien arvioiden mukaan noin 75 % suoraan tai osittain virheellisestä ravitsemuksesta johtuvia. Kuten A. I. Virtanen Maailman terveyspäivän esitelmässään sanoi, ravinto on terveytemme ja työkykymme mahtavin tekijä. Yhä suurempi osa kansasta syö ruokaa ja juomaa, jossa on liian paljon ”tyhjä” kaloreita ja liian vähän aineenvaihduntaa ja elintoimintoja ylläpitäviä vitaali- ja tehoaineita. Elintarvikkeissamme on saasteita, jäämiä ja lisäaineita, joille on määritelty sietorajat. Mutta ei ole tutkittu näiden haitta-aineiden yhteisvaikutusta, eikä otettu huomioon sitä, että kolmannes kansasta, pikkulapset, vanhukset ja sairaat, ei siedä näitä haitta-aineita. Niinpä on kaikissa hyvinvointimaissa jouduttu siihen, että kuluttajat ovat alkaneet vaatia täysiarvoisia, puhtaita tuotteita tai ainakin tuotteita, joilla voi täydentää tavallisen ruoan puutteita, kuten leseitä, alkioita, kylmäpuristettuja öljyjä, lesitiiniä, hiivavalmisteita, luonnollisia vitamiinitiivisteitä ym. Näitä tarpeita tyydyttämään ovat syntyneet Keski-Euroopan reformikaupat, Englannin ja Amerikan Health food-kaupat, Ruotsin hälsokost-kaupat ym. sekä 1950-luvulla Suomen terveyskaupat.
Mutta ihminen ei tarvitse vain ravintoaineita, vaan myös kasvien tehoaineita, jotka edistävät elintoimintoja ja eri elinten toimintoja, kuten ruoansulatusta, maksan, sapen, munuaisten, hengitystiehyiden, sydämen ym. toimintaa. Näiden tehoaineiden saantiin ihminen on vuosimiljoonien mittaan mukautunut ja kun mm. terveellisten yrttien käyttö on rajoittunut johonkin maustekasveihin, monet elinten rappeutumistaudit ovat lisääntyneet. Kasvien tehoaineita tunnetaan jo monia satoja, mutta ravinto-oppi ei vielä ole vielä ottanut niitä ohjelmaansa. Koska useimmilla kuluttajilla ei ole tilaisuutta kerätä eikä viljellä tarvittavia kasveja, on terveyskauppa ryhtynyt niitä hankkimaan liuoksien, mehujen, puristeiden ja teeaineksien muodossa. Alun perin niistä suurin osa on ollut ulkomaisista tehtaista, mutta varsinkin yhteistyössä Suomen 4 H-liiton kanssa on kotimainen keräily samoin kuin luonnonmukaisesti viljellyn viljan, perunan ym. kasviksien hankinta paraikaa kehittymässä.
Ahtaasti apteekkilainsäädäntöämme tulkiten on kasvien tehoaineita joillakin tahoilla tahdottu pitää lääkkeinä ja apteekkitavaroina. Tätä pyrkimystä on vaikea ymmärtää. Kaikilla hyvillä elintarvikkeilla on terveyttä turvaava ja sairauksia torjuva vaikutus. Ajan henkeä kuvastaa, että lääketeollisuuskin on ryhtynyt valmistamaan luontaistuotteita ja elintarvikekauppa on ryhtynyt myymään kysytyimpiä luontaistuotteita. Mutta terveyskauppa edustaa edelleen yksinään luontaisen terveydenhoidon ja terveiden elämäntapojen ideologiaa, kouluttaa itseään ja jakaa sekä painettua että henkilökohtaista valistusta asiakkailleen."
RSS Feed