Viranomainen on lanseeraamassa tulkintaa, jonka mukaan valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden pakolliset tiedot tulee antaa verkko- ja mobiilikaupoissa ja kaikessa muussa etämyynnissä sekä suomeksi että ruotsiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että suomenkieliset verkko- ja mobiilikaupat joutuvat lisäämään tietyt tuotetiedot myös ruotsinkielellä. Eviran tulkinta vaikuttaa lähes kaikkiin elintarvikealan toimijoihin, jotka valmistavat, maahantuovat, markkinoivat tai pitävät sähköisesti kaupan elintarvikkeita kuluttajille etämyynnissä. (Tämä on kirjoituksen pitkä versio. Lyhyt versio luettavissa tästä)
Voimassa oleva lainsäädäntö ei kuitenkaan yksiselitteisesti velvoita valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden etämyynnissä käyttämään molempia kotimaisia kieliä. Viranomaisen uuden tulkinnan taustalla ei ole lakimuutoksia, eikä vastaava kaksikielisyysvaatimus ole aikaisemmin koskenut verkko- ja mobiilikauppoja.
On ymmärrettävää, että Eviran tulkinta aiheuttaa hämmennystä. Kukaan ei tunnu tietävän, mihin kaikkeen Eviran uusi tulkinta tulee vaikuttamaan elintarvikkeiden sähköisessä kaupankäynnissä ja etämyynnissä. Varmaa tuntuu olevan vain se, että tulkinta tulee sekoittamaan elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppojen toimintaa ainakin hetkellisesti. Evira on ryhtynyt laatimaan asiasta ohjeistusta, mutta jo nyt tarkastajat vaativat yrityksiltä ruotsinkielisten tietojen lisäämistä verkkokauppoihin.
Miksi Evira vaatii kaksikieliset elintarviketiedot näkyviin verkko- ja mobiilikauppoihin?
Evira vetoaa tulkinnassaan siihen, että suomen ja ruotsin kieltä tulee kohdalla tasavertaisesti myös sähköisessä kaupankäynnissä ja etämyynnissä. Jostain syystä Evira on kokenut tärkeäksi juuri nyt lisätä yrittäjien velvoitteita kielivaatimuksen osalta, vaikka Suomen hallituksen yksi kärkihanke on normien purku ja sääntelyn keventäminen. Yritykset hämmästelevät sitä, että norminpurkutalkoiden tavoite on karsia sääntelyä, eikä suinkaan luoda lisää kustannuksia aiheuttavia tulkintoja. Elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppojen kaksikielisyydestä ei ole yksiselitteisesti säädetty laissa, sillä muutoinhan se olisi jo kunnossa. Elintarvikkeiden etämyyntiä verkkokaupoissa on ollut yli kaksikymmentä vuotta.
Mikä Eviran tulkinnassa on uutta?
Jo nykyisellään elintarvikealan toimijat ovat huolehtineet siitä, että elintarvikkeiden etämyynnissä (mm. verkkokaupoissa) ilmoitetaan elintarvikkeiden pakolliset pakkausmerkinnät. Kuluttaja saa verkosta ostaessaan elintarvikkeesta samat oleelliset tiedot kuin kaupassakin tuotetta kädessä pitäessään. Etämyynnin kielivalinnat ovat olleet yrittäjän itsensä päätettävissä.
Ruotsinkielisten tuotetietojen vaatiminen myös suomenkieliseen verkko- tai mobiilikauppaan on uusi asia.
Millaisia elintarvikealan yrityksiä Eviran uusi tulkinta koskee?
Eviran tulkinta tuo todennäköisesti uusia velvoitteita kaikille, jotka myyvät elintarvikkeita etämyynnissä. Etämyyntiä on esimerkiksi elintarvikkeiden verkkokauppa, mobiilikauppa, puhelin- ja postimyynti.
Elintarvikkeiden etämyyntiä harjoittavat hyvin erilaiset yritykset. Esimerkiksi maatila voi myydä pakattua lähiruokaa, luonnontuotealan yrittäjä voi myydä keräämiään luonnontuotteita, terveyskauppa voi myydä ravintolisiä ja muita luontaistuotteita ja ravintolat myyvät ruokaa netin kautta. Lisäksi päivittäistavarakaupat pienistä myymälöistä aina isoihin tavarataloihin voivat myydä elintarvikkeita verkkokaupoista tai älypuhelimien mobiilisovellusten avulla. Elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupassa voi olla myynnissä vain muutama elintarvike tai sitten tuotevalikoima voi käsittää jopa 20.000 tuotetta.
Elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimusta valvotaan nähtävästi vain vähittäiskaupan osalta. Tulkinta vaikuttaa kuitenkin lähes kaikkiin elintarvikkeiden valmistajiin ja maahantuojiin. Vähittäiskauppa tulee pyytämään tarvittavat ruotsinkieliset tiedot valmistajilta, jollei kaupat oma-aloitteisesti ryhdy tekemään massiivista tietojen käsin kirjoittamista verkkokauppoihin.
Ruoan verkkokaupan myynti on Suomessa kymmeniä miljoonia euroja. Erilaisia elintarvikkeita verkko- ja mobiilikauppoja on Suomessa joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 1000. Suomessa on yli 3.000 päivittäistavarakauppaa, jotka saattavat myydä elintarvikkeita etämyynnissä keskitetysti omien verkkosivuportaalien kautta. Lisäksi useat ulkomaiset verkkokaupat myyvät elintarvikkeita suomenkielisillä verkkosivuilla. Ruoan verkko-ostamisen ennakoidaan kasvavan vauhdilla.
Elintarvikkeiden verkkokauppa on monille tuttu, mutta mikä on mobiilikauppa?
Mobiilikauppa on älypuhelimella tapahtuvaa verkkokauppaa. Elintarvikkeita voi ostaa etämyyntinä myös mobiilisovellusten avulla. Mobiiliostaminen yleistyy vauhdilla ja BI Intelligence -tutkimuslaitoksen mukaan mobiili muodostaa vuonna 2020 noin 45 % verkkokaupankäynnin kokonaisarvosta. Näitä elintarvikkeiden mobiilisovelluksia on käytössä jo useilla elintarvikealan toimijoilla. Mobiilisovellus on erillinen ohjelma, eikä välttämättä ole yhteydessä yrityksen verkkokauppasivustoon. Elintarvikkeiden etäostamisen mobiilisovelluksia voi ladata esimerkiksi AppStoresta, Google Playstä ja Windows Storesta.
Mobiilikaupan valvontaa varten tarkastajat joutuisivat lataamaan älypuhelimiin elintarvikkeiden etämyyntiä harjoittavien yrityksien mobiilisovellukset. Eviran ohjeistuksen myötä todennäköisesti vasta selviää, miten kaksikielisyyttä valvotaan mobiilikaupassa ja millaiset asiat mobiilikaupassa tämän tulkinnan osalta vaaditaan.
Miten kielivaatimus vaikuttaa yksikielisten kuntien lähiruoan etämyyntiin?
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoka voi olla lihaa, maitotuotteita, viljatuotteita, hilloja tai muita maataloustuotteita. Lähiruokaa voi ostaa verkkokaupoista ympäri Suomen tai tilata ulkomaille.
Valmiiksi pakattujen lähiruokatuotteiden pakolliset merkinnät saattavat olla yksikielisissä kunnissa vain suomeksi. Eviran etämyynnin kielivaatimus saattaa johtaa lähiruoan osalta paradoksiin, jossa fyysisessä pakkauksessa on vain suomenkieliset tiedot, mutta verkkokaupassa myytäessä tiedot tuleekin olla myös ruotsinkielellä.
Eviran ohjeistuksen myötä selviää, millaiset asiat lähiruoan tuottajilta tämän tulkinnan osalta vaaditaan.
Tuleeko elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppa muuttaa kokonaisuudessaan kaksikielisiksi?
Ei, sillä tietojen mukaan Eviran kielivaatimus koskee vain pakollisia elintarviketietoja. Jos elintarvikkeita myyvä netti- tai mobiilikauppa on vain suomenkielellä, niin sivustosta vain tietyt tuotetietojen kohdat on tehtävä myös ruotsinkielisiksi.
Viranomaisen kielivaatimus tulee aiheuttamaan mielenkiintoisen tilanteen elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupassa. Kuluttajaa saattaa hämmentää se, että suomenkielellä ostoksia tekevälle osa tuotetiedoista näkyykin myös ruotsinkielellä. Eviran tulkinta ei vaadi ruotsinkielisyyttä kuin vain tiettyjen tuotetietojen osalta, joten ruotsinkielisten kuluttajien verkkokaupoista tai mobiiliostamista ei välttämättä Eviran vaatimuksien avulla voidakaan helpottaa.
Suomenkielisessä verkko- ja mobiilikaupassa ei esimerkiksi maksu-, toimitus- tai reklamaatioasioita tarvitse muuttaa kaksikielisiksi. Suomenkielisessä verkko- tai mobiilikaupassa asioivan ruotsinkielisen kuluttajan kannalta Eviran kielivaatimus ei siis juuri paranna tilannetta. Esimerkiksi ruotsinkielisten tietojen perusteella tuotteen valinnut kuluttaja, ei välttämättä ymmärrä suomenkielisiä toimitusehtoja tai muita oleellisia tietoja ostoksia tehdessään.
Onko Eviran vaatimus kielipoliittinen vai kuluttajansuojakysymys?
Tähän osaa parhaiten vastata viranomainen. Kielilaissa huomioidaan Suomen kaksikielisyys. Elintarvikelain avulla huomioidaan elintarvikkeiden riittävä kuluttajansuoja muun muassa pakollisten pakkausmerkintöjen osalta. Suomen laissa ei yksiselitteisesti edellytetä elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppojen kaksikielisyyttä.
Evira kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan, joka myös on kielivaatimuksen taustalla. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi kesällä 2017 oikeusministeriöltä lausuntoa pakollisten elintarviketietojen kielivaatimuksista etämyynnissä (958/04.04.07.01/2017). Oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö totesi lausunnossaan (OM 3/58/2017) muun muassa, että Kielilain mukaan suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti. Kielilain 34 §:n perusteella tuotteeseen muun lainsäädännön mukaan merkittävät tiedot on yksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa oltava ainakin sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja ruotsin kielellä.
Nähtävästi minkään muun kaupan alan etämyynnissä ei vastaava kielivaatimus ole velvoitteena, joten nyt elintarvikealalle asetettu vaatimus tulee näyttelemään suurta roolia myös muiden kaupan alojen etämyynnin osalta.
Nyt Evira pyrkii saamaan kaksikielisyystulkinnan osaksi elintarvikeyrityksien Oiva-tarkastuksia. Tarvittaessa elintarvikeviranomainen voi käyttää pakkokeinoja, jotta yrittäjät ryhtyvät noudattamaan vaatimusta.
Oiva—järjestelmä ja viranomaisen pakkokeinot
Oiva-järjestelmä on elintarvikevalvonnan tarkastustietojen julkistamisjärjestelmä, jota koordinoi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Oiva-tarkastuksen ovat viranomaiselle tehokas keino saada elintarvikealan toimijat tekemään vaaditut korjaukset. Kuluttajaturvallisuuden näkökulmasta tämän onkin hyvä asia. Tarkastuksien tulokset ovat julkisia (www.oivahymy.fi), joten huonon arvosanan saanut yritys saattaa menettää asiakkaansa hyvinkin nopeasti. Tämä pelko motivoi yrittäjiä tekemään korvaukset pian.
Yritykset ovat kritisoineet sitä, että lopullinen Oiva-arvosana määräytyy huonoimman tarkastuskohdan mukaan. Jos yrityksen kymmenestä tarkastuskohdasta yksi on huono, niin loppuarvosana on huono, vaikka muut olisivatkin täysin kunnossa. Yrityksen huono-arvosana voi olla näkyvillä kuukausia tai vuosia, vaikka yritys olisi tarkastuksen jälkeen heti korjannut asian. Yritykset pitävät tätä joissain tapauksissa kohtuuttomana ja yrityksen imagoa haittaavana.
Uuden kielivaatimuksen osalta Oiva-järjestelmä on viranomaisen näkökulmasta erittäin tehokas keino saada yritykset muuttamaan asia viranomaisen toiveen mukaiseksi.
Viranomaisella on käytössään useita erilaisia hallinnollisia pakkokeinoja, jos viranomaisen antamia päätöksiä ei ole noudatettu. Pakkokeinoilla pyritään varmistamaan, että lainsäädännön mukaisia vaatimuksia noudatetaan. Viranomaisen käyttämiä pakkokeinoja ovat mm. kiellot ja uhkasakko.
Miksi elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupat kritisoivat kaksikielisyystulkintaa?
Ainakin osa elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupoista pitää tuotetietojen kaksikielisyysvaatimusta turhana byrokratiana. Kyse on Eviran tulkinnasta, jonka taustalla ei ole yksiselitteisesti Suomen laki. Yrittäjät eivät halua lisää normeja, eivätkä kustannuksia, jotka lopulta saattavat siirtyä tuotteiden ja palveluiden kuluttajahintoihin. Parhaiten ruotsinkielisiä asiakkaita palvelevat verkko- ja mobiilikaupat, jotka on kokonaisuudessaan toteutettu ruotsinkielellä. Osalla yrittäjistä ei ole resursseja tehdä verkkokaupoistaan kokonaisuudessaan ruotsinkielisiä.
Osa elintarvikealan yrityksistä on tehnyt sähköisen kaupan kokonaisuudessaan ruotsinkielellä tai muilla kielivaihtoehdoilla. Tämä on perustunut aikaisemmin vapaaehtoisuuteen ja on ollut yrityksien oma päätös.
Millaisia kustannuksia Eviran tulkinta aiheuttaa?
Varmaa tietoa kustannuksista ei ole, sillä tulkinnasta ei ole tehty vaikutusten arviointia. Yksin luontaistuotealan isohkoissa verkkokaupoissa tuotetietojen päivityskustannukset saattavat olla useita kymmeniä tuhansia euroja. Se on kuitenkin varmaa, että uusi tulkinta ei vähennä kustannuksia missään toiminnan portaassa, ei lisää joustavuutta tai vähennä yrittäjien hallinnollista taakkaa.
Kustannukset tulevat riippumaan osin siitä, millainen toimintamalli pakollisten ruotsinkielisten tuotetietojen lisäämiseksi etämyyntiin saadaan elintarvikealalle rakennettua. Nähtävästi toimintamalleja tulee olemaan useita. Työläin ja kallein tapa on tuotetietojen kirjoittaminen käsin pakkausmerkinnöistä tai tietojen kopiointi yksitellen valmistajien nettisivuilta. Suurissa, tuhansien tuotteiden verkko- ja mobiilikaupoissa tietojen päivittäminen aiheuttaa ohjelmointi- ja järjestelmäkustannuksia.
Etämyynnin kielivaatimuksessa paljon epäselviä asioita
Elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimukseen liittyy monia epäselviä asioita, joihin toivotaan viranomaiselta selkeitä ja yksiselitteisiä ohjeita. Myös vaatimuksen valvonta tulee olla tasapuolista ja tasalaatuista kunnissa. Vaatimuksen ei tule myöskään aiheuttaa kilpailun vääristymistä esimerkiksi suomalaisten ja ulkomaisten verkko- ja mobiilikauppojen tai elintarvikkeiden eri myyntikanavien osalta.
Epäselvää on muun muassa
-Koskeeko kielivaatimus ulkomailta toimivia suomenkielisiä elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppoja, jotka eivät ole Suomessa elintarvikevalvonnan piirissä. Näillä ulkomailta käsin elintarvikkeita Suomeen myyvillä yrityksillä voi olla myös fi-päätteisiä verkkokauppoja.
-Valvotaanko kielivaatimuksen osalta vain fi-päätteisiä verkkokauppoja vai myös muita esim. com-päätteisiä suomalaisten yrityksien omistajia verkkokauppoja.
-Miten kielivaatimus vaikuttaa elintarvikkeiden mobiilikauppoihin tai yksikielisten kuntien lähiruoan etämyyntiin.
-Miten elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimus vaikuttaa apteekkien valikoimissa olevien elintarvikkeiden etämyyntiin. Apteekit eivät nähtävästi ole Oiva-tarkastuksien piirissä, vaikka harjoittavat elintarvikkeiden, kuten ravintolisien myyntiä. Myöskään verkostomarkkinointia harjoittavat yksityishenkilöt eivät tietojen mukaan ole Oiva-valvonnan piirissä.
Muun muassa näihin asioihin on pyydetty viranomaiselta vastauksia ja ohjeistusta.
Mitä jos elintarvikeyritys kyseenalaistaa Eviran etämyynnin kaksikielisyystulkinnan?
Viranomaisen tulkinta, joka ei perustu yksiselitteisesti lakiin, saattaa aiheuttaa tilanteita, joissa toimija haluaa perustellusti kyseenalaistaa viranomaisen vaatimuksen. Ennakkotietojen perusteella osa elintarvikealan yrityksistä ei nähtävästi tule hyväksymään viranomaisen elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimusta.
Elintarvikkeiden etämyynnin kaksikielisyysvaatimus saatetaan esittää yrityksen Oiva-tarkastuksen yhteydessä. Tarkastustilanteessa elintarvikealan toimijaa pyydetään korjaamaan tarkastajan havaitsemat epäkohdat. Tarkastajan kuuluu kertoa, mitä tulee korjata ja mihin mennessä. Korjausaikataulusta valvoja ja toimija voivat neuvotella keskenään. Yleensä korjausajassa on joustovaraa ja se sovitaan niin, että toimijalle annetaan kohtuullisesti aikaa virheen korjaamiseen. Vakavat virheet tulee kuitenkin korjata välittömästi.
Tarkastaja kirjoittaa tarkastuksesta tarkastusraportin ja Oiva-raportin. Raportti lähetetään toimijalle tiedoksi ennen julkaisemista ja toimijalla on tässä yhteydessä vielä mahdollisuus kommentoida tarkastuskertomusta ennen sen julkaisemista. Jos raportti on virheellisesti tehty tai se sisältää asiavirheitä, tästä tulee heti ottaa yhteyttä tarkastuksen ja raportin tehneeseen elintarvikevalvojaan tai hänen valvontayksikköönsä. Kuntien elintarvikeviranomaiset kirjoittavat sekä Oiva-raportit että tarkastuskertomuksen ja kuntien valvontayksiköt vastaavat niistä. Heillä on tarvittaessa mahdollisuus tehdä muutoksia raportteihin.
Mutta jos tarkastaja edelleen arvioi, että annettu arvosana on perusteltu, raportti julkaistaan. Itse Oiva-tarkastus ja tarkastuksen lopullinen tulos, Oiva-hymy, eivät ole sellaisia viranomaisen hallintopäätöksiä, joista olisi mahdollista valittaa tai joihin olisi mahdollista tehdä oikaisua. Jos viranomainen on toimijan näkemyksen mukaan toiminut tarkastuksen aikana tai sen yhteydessä väärin tai epäasianmukaisesti, on valvontaviranomaisen toiminasta aina mahdollista kannella hänen esimiehelleen, aluehallinnolle, Eviralle tai ylimmille laillisuusvalvojille, kuten eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Jos toimija ei ole tehnyt vaadittuja muutoksia asetettuun määräaikaan ja uusintatarkastukseen mennessä, arvosana muuttuu korjattavasta huonoksi ja tarkastajan tulee aloittaa elintarvikelain mukaiset pakkotoimet epäkohdan korjaamiseksi. Tällöin asiasta annetaan valituskelpoinen päätös ja ohjeet, miten päätöksestä voi valittaa. Tämän jälkeen toimijalla on mahdollisuus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Yritykset eivät halua lisää hallinnollista taakkaa
Sujuva sääntely ja normien purku ovat yksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Norminpurkutalkoiden tavoitteena on karsia sääntelyä, eikä luoda sitä lisää. Elintarvikealan toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tuotetietojen kaksikielisyysvaatimus on yrityksille osin kohtuuton. Pelkona on, että samanlaiset tulkinnat saavat jalansijaa elintarvikealan jälkeen myös muilla kaupan aloilla. Yritysten hallinnollisen taakan lisäämistä tulee välttää.
Viranomainen ei nähnyt tarvetta etämyynnin kielivaatimukselle vuonna 2016
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Evira totesivat vuonna 2016 tekemässään ”Byrokratian purkaminen 2015-2017” -selvityksessä, että he helpottavat liiallista byrokratiaa lainsäädännöllisin ja ohjauksellisin keinoin. Selvityksessä todetaan, että toimijat haluavat, että verkkomarkkinoinnissa sallitaan yksikieliset tiedot, sillä etämyynnin kaksikielisyys aiheuttaisi lisätaakkaa ja -lisäkustannuksia. Viranomainen jopa toteaa, että suomen ja ruotsin kielen vaatimuksista etämyynnissä ei ole säädetty. Lopuksi MMM ja Evira toteavat, että etämyynnissä annettavien tietojen vaatimuksia arvioidaan, kun siitä on saatu enemmän kokemuksia.
Terveystuotekauppiaiden Liitto pitää Eviran elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimustulkintaa monelta osin ongelmallisena. Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto toivoo, että tulkinta perutaan, sillä se ei yksiselitteisesti perustu lakiin.
Jos viranomainen näkee tarvetta asettaa etämyyntiin yrityksille lisävelvoitteita, niin niistä olisi säädettävä laissa. Lain venyttäminen viranomaistulkinnalla saattaa johtaa turhaan byrokratian lisääntymiseen ja ongelmallisiin tilanteisiin yrityksissä.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Tässä artikkelissa mainitut asiat on kirjoitettu (7.11.2017) ennen kuin Eviran ohjeistus etämyynnin kaksikielisyydestä on valmis. Eviran etämyynnin kielivaatimuksesta saa lisätietoa Evirasta (www.evira.fi tai puhelin 029 530 0400)
Voimassa oleva lainsäädäntö ei kuitenkaan yksiselitteisesti velvoita valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden etämyynnissä käyttämään molempia kotimaisia kieliä. Viranomaisen uuden tulkinnan taustalla ei ole lakimuutoksia, eikä vastaava kaksikielisyysvaatimus ole aikaisemmin koskenut verkko- ja mobiilikauppoja.
On ymmärrettävää, että Eviran tulkinta aiheuttaa hämmennystä. Kukaan ei tunnu tietävän, mihin kaikkeen Eviran uusi tulkinta tulee vaikuttamaan elintarvikkeiden sähköisessä kaupankäynnissä ja etämyynnissä. Varmaa tuntuu olevan vain se, että tulkinta tulee sekoittamaan elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppojen toimintaa ainakin hetkellisesti. Evira on ryhtynyt laatimaan asiasta ohjeistusta, mutta jo nyt tarkastajat vaativat yrityksiltä ruotsinkielisten tietojen lisäämistä verkkokauppoihin.
Miksi Evira vaatii kaksikieliset elintarviketiedot näkyviin verkko- ja mobiilikauppoihin?
Evira vetoaa tulkinnassaan siihen, että suomen ja ruotsin kieltä tulee kohdalla tasavertaisesti myös sähköisessä kaupankäynnissä ja etämyynnissä. Jostain syystä Evira on kokenut tärkeäksi juuri nyt lisätä yrittäjien velvoitteita kielivaatimuksen osalta, vaikka Suomen hallituksen yksi kärkihanke on normien purku ja sääntelyn keventäminen. Yritykset hämmästelevät sitä, että norminpurkutalkoiden tavoite on karsia sääntelyä, eikä suinkaan luoda lisää kustannuksia aiheuttavia tulkintoja. Elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppojen kaksikielisyydestä ei ole yksiselitteisesti säädetty laissa, sillä muutoinhan se olisi jo kunnossa. Elintarvikkeiden etämyyntiä verkkokaupoissa on ollut yli kaksikymmentä vuotta.
Mikä Eviran tulkinnassa on uutta?
Jo nykyisellään elintarvikealan toimijat ovat huolehtineet siitä, että elintarvikkeiden etämyynnissä (mm. verkkokaupoissa) ilmoitetaan elintarvikkeiden pakolliset pakkausmerkinnät. Kuluttaja saa verkosta ostaessaan elintarvikkeesta samat oleelliset tiedot kuin kaupassakin tuotetta kädessä pitäessään. Etämyynnin kielivalinnat ovat olleet yrittäjän itsensä päätettävissä.
Ruotsinkielisten tuotetietojen vaatiminen myös suomenkieliseen verkko- tai mobiilikauppaan on uusi asia.
Millaisia elintarvikealan yrityksiä Eviran uusi tulkinta koskee?
Eviran tulkinta tuo todennäköisesti uusia velvoitteita kaikille, jotka myyvät elintarvikkeita etämyynnissä. Etämyyntiä on esimerkiksi elintarvikkeiden verkkokauppa, mobiilikauppa, puhelin- ja postimyynti.
Elintarvikkeiden etämyyntiä harjoittavat hyvin erilaiset yritykset. Esimerkiksi maatila voi myydä pakattua lähiruokaa, luonnontuotealan yrittäjä voi myydä keräämiään luonnontuotteita, terveyskauppa voi myydä ravintolisiä ja muita luontaistuotteita ja ravintolat myyvät ruokaa netin kautta. Lisäksi päivittäistavarakaupat pienistä myymälöistä aina isoihin tavarataloihin voivat myydä elintarvikkeita verkkokaupoista tai älypuhelimien mobiilisovellusten avulla. Elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupassa voi olla myynnissä vain muutama elintarvike tai sitten tuotevalikoima voi käsittää jopa 20.000 tuotetta.
Elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimusta valvotaan nähtävästi vain vähittäiskaupan osalta. Tulkinta vaikuttaa kuitenkin lähes kaikkiin elintarvikkeiden valmistajiin ja maahantuojiin. Vähittäiskauppa tulee pyytämään tarvittavat ruotsinkieliset tiedot valmistajilta, jollei kaupat oma-aloitteisesti ryhdy tekemään massiivista tietojen käsin kirjoittamista verkkokauppoihin.
Ruoan verkkokaupan myynti on Suomessa kymmeniä miljoonia euroja. Erilaisia elintarvikkeita verkko- ja mobiilikauppoja on Suomessa joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 1000. Suomessa on yli 3.000 päivittäistavarakauppaa, jotka saattavat myydä elintarvikkeita etämyynnissä keskitetysti omien verkkosivuportaalien kautta. Lisäksi useat ulkomaiset verkkokaupat myyvät elintarvikkeita suomenkielisillä verkkosivuilla. Ruoan verkko-ostamisen ennakoidaan kasvavan vauhdilla.
Elintarvikkeiden verkkokauppa on monille tuttu, mutta mikä on mobiilikauppa?
Mobiilikauppa on älypuhelimella tapahtuvaa verkkokauppaa. Elintarvikkeita voi ostaa etämyyntinä myös mobiilisovellusten avulla. Mobiiliostaminen yleistyy vauhdilla ja BI Intelligence -tutkimuslaitoksen mukaan mobiili muodostaa vuonna 2020 noin 45 % verkkokaupankäynnin kokonaisarvosta. Näitä elintarvikkeiden mobiilisovelluksia on käytössä jo useilla elintarvikealan toimijoilla. Mobiilisovellus on erillinen ohjelma, eikä välttämättä ole yhteydessä yrityksen verkkokauppasivustoon. Elintarvikkeiden etäostamisen mobiilisovelluksia voi ladata esimerkiksi AppStoresta, Google Playstä ja Windows Storesta.
Mobiilikaupan valvontaa varten tarkastajat joutuisivat lataamaan älypuhelimiin elintarvikkeiden etämyyntiä harjoittavien yrityksien mobiilisovellukset. Eviran ohjeistuksen myötä todennäköisesti vasta selviää, miten kaksikielisyyttä valvotaan mobiilikaupassa ja millaiset asiat mobiilikaupassa tämän tulkinnan osalta vaaditaan.
Miten kielivaatimus vaikuttaa yksikielisten kuntien lähiruoan etämyyntiin?
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoka voi olla lihaa, maitotuotteita, viljatuotteita, hilloja tai muita maataloustuotteita. Lähiruokaa voi ostaa verkkokaupoista ympäri Suomen tai tilata ulkomaille.
Valmiiksi pakattujen lähiruokatuotteiden pakolliset merkinnät saattavat olla yksikielisissä kunnissa vain suomeksi. Eviran etämyynnin kielivaatimus saattaa johtaa lähiruoan osalta paradoksiin, jossa fyysisessä pakkauksessa on vain suomenkieliset tiedot, mutta verkkokaupassa myytäessä tiedot tuleekin olla myös ruotsinkielellä.
Eviran ohjeistuksen myötä selviää, millaiset asiat lähiruoan tuottajilta tämän tulkinnan osalta vaaditaan.
Tuleeko elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppa muuttaa kokonaisuudessaan kaksikielisiksi?
Ei, sillä tietojen mukaan Eviran kielivaatimus koskee vain pakollisia elintarviketietoja. Jos elintarvikkeita myyvä netti- tai mobiilikauppa on vain suomenkielellä, niin sivustosta vain tietyt tuotetietojen kohdat on tehtävä myös ruotsinkielisiksi.
Viranomaisen kielivaatimus tulee aiheuttamaan mielenkiintoisen tilanteen elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupassa. Kuluttajaa saattaa hämmentää se, että suomenkielellä ostoksia tekevälle osa tuotetiedoista näkyykin myös ruotsinkielellä. Eviran tulkinta ei vaadi ruotsinkielisyyttä kuin vain tiettyjen tuotetietojen osalta, joten ruotsinkielisten kuluttajien verkkokaupoista tai mobiiliostamista ei välttämättä Eviran vaatimuksien avulla voidakaan helpottaa.
Suomenkielisessä verkko- ja mobiilikaupassa ei esimerkiksi maksu-, toimitus- tai reklamaatioasioita tarvitse muuttaa kaksikielisiksi. Suomenkielisessä verkko- tai mobiilikaupassa asioivan ruotsinkielisen kuluttajan kannalta Eviran kielivaatimus ei siis juuri paranna tilannetta. Esimerkiksi ruotsinkielisten tietojen perusteella tuotteen valinnut kuluttaja, ei välttämättä ymmärrä suomenkielisiä toimitusehtoja tai muita oleellisia tietoja ostoksia tehdessään.
Onko Eviran vaatimus kielipoliittinen vai kuluttajansuojakysymys?
Tähän osaa parhaiten vastata viranomainen. Kielilaissa huomioidaan Suomen kaksikielisyys. Elintarvikelain avulla huomioidaan elintarvikkeiden riittävä kuluttajansuoja muun muassa pakollisten pakkausmerkintöjen osalta. Suomen laissa ei yksiselitteisesti edellytetä elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppojen kaksikielisyyttä.
Evira kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan, joka myös on kielivaatimuksen taustalla. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi kesällä 2017 oikeusministeriöltä lausuntoa pakollisten elintarviketietojen kielivaatimuksista etämyynnissä (958/04.04.07.01/2017). Oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö totesi lausunnossaan (OM 3/58/2017) muun muassa, että Kielilain mukaan suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti. Kielilain 34 §:n perusteella tuotteeseen muun lainsäädännön mukaan merkittävät tiedot on yksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa oltava ainakin sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja ruotsin kielellä.
Nähtävästi minkään muun kaupan alan etämyynnissä ei vastaava kielivaatimus ole velvoitteena, joten nyt elintarvikealalle asetettu vaatimus tulee näyttelemään suurta roolia myös muiden kaupan alojen etämyynnin osalta.
Nyt Evira pyrkii saamaan kaksikielisyystulkinnan osaksi elintarvikeyrityksien Oiva-tarkastuksia. Tarvittaessa elintarvikeviranomainen voi käyttää pakkokeinoja, jotta yrittäjät ryhtyvät noudattamaan vaatimusta.
Oiva—järjestelmä ja viranomaisen pakkokeinot
Oiva-järjestelmä on elintarvikevalvonnan tarkastustietojen julkistamisjärjestelmä, jota koordinoi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Oiva-tarkastuksen ovat viranomaiselle tehokas keino saada elintarvikealan toimijat tekemään vaaditut korjaukset. Kuluttajaturvallisuuden näkökulmasta tämän onkin hyvä asia. Tarkastuksien tulokset ovat julkisia (www.oivahymy.fi), joten huonon arvosanan saanut yritys saattaa menettää asiakkaansa hyvinkin nopeasti. Tämä pelko motivoi yrittäjiä tekemään korvaukset pian.
Yritykset ovat kritisoineet sitä, että lopullinen Oiva-arvosana määräytyy huonoimman tarkastuskohdan mukaan. Jos yrityksen kymmenestä tarkastuskohdasta yksi on huono, niin loppuarvosana on huono, vaikka muut olisivatkin täysin kunnossa. Yrityksen huono-arvosana voi olla näkyvillä kuukausia tai vuosia, vaikka yritys olisi tarkastuksen jälkeen heti korjannut asian. Yritykset pitävät tätä joissain tapauksissa kohtuuttomana ja yrityksen imagoa haittaavana.
Uuden kielivaatimuksen osalta Oiva-järjestelmä on viranomaisen näkökulmasta erittäin tehokas keino saada yritykset muuttamaan asia viranomaisen toiveen mukaiseksi.
Viranomaisella on käytössään useita erilaisia hallinnollisia pakkokeinoja, jos viranomaisen antamia päätöksiä ei ole noudatettu. Pakkokeinoilla pyritään varmistamaan, että lainsäädännön mukaisia vaatimuksia noudatetaan. Viranomaisen käyttämiä pakkokeinoja ovat mm. kiellot ja uhkasakko.
Miksi elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupat kritisoivat kaksikielisyystulkintaa?
Ainakin osa elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikaupoista pitää tuotetietojen kaksikielisyysvaatimusta turhana byrokratiana. Kyse on Eviran tulkinnasta, jonka taustalla ei ole yksiselitteisesti Suomen laki. Yrittäjät eivät halua lisää normeja, eivätkä kustannuksia, jotka lopulta saattavat siirtyä tuotteiden ja palveluiden kuluttajahintoihin. Parhaiten ruotsinkielisiä asiakkaita palvelevat verkko- ja mobiilikaupat, jotka on kokonaisuudessaan toteutettu ruotsinkielellä. Osalla yrittäjistä ei ole resursseja tehdä verkkokaupoistaan kokonaisuudessaan ruotsinkielisiä.
Osa elintarvikealan yrityksistä on tehnyt sähköisen kaupan kokonaisuudessaan ruotsinkielellä tai muilla kielivaihtoehdoilla. Tämä on perustunut aikaisemmin vapaaehtoisuuteen ja on ollut yrityksien oma päätös.
Millaisia kustannuksia Eviran tulkinta aiheuttaa?
Varmaa tietoa kustannuksista ei ole, sillä tulkinnasta ei ole tehty vaikutusten arviointia. Yksin luontaistuotealan isohkoissa verkkokaupoissa tuotetietojen päivityskustannukset saattavat olla useita kymmeniä tuhansia euroja. Se on kuitenkin varmaa, että uusi tulkinta ei vähennä kustannuksia missään toiminnan portaassa, ei lisää joustavuutta tai vähennä yrittäjien hallinnollista taakkaa.
Kustannukset tulevat riippumaan osin siitä, millainen toimintamalli pakollisten ruotsinkielisten tuotetietojen lisäämiseksi etämyyntiin saadaan elintarvikealalle rakennettua. Nähtävästi toimintamalleja tulee olemaan useita. Työläin ja kallein tapa on tuotetietojen kirjoittaminen käsin pakkausmerkinnöistä tai tietojen kopiointi yksitellen valmistajien nettisivuilta. Suurissa, tuhansien tuotteiden verkko- ja mobiilikaupoissa tietojen päivittäminen aiheuttaa ohjelmointi- ja järjestelmäkustannuksia.
Etämyynnin kielivaatimuksessa paljon epäselviä asioita
Elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimukseen liittyy monia epäselviä asioita, joihin toivotaan viranomaiselta selkeitä ja yksiselitteisiä ohjeita. Myös vaatimuksen valvonta tulee olla tasapuolista ja tasalaatuista kunnissa. Vaatimuksen ei tule myöskään aiheuttaa kilpailun vääristymistä esimerkiksi suomalaisten ja ulkomaisten verkko- ja mobiilikauppojen tai elintarvikkeiden eri myyntikanavien osalta.
Epäselvää on muun muassa
-Koskeeko kielivaatimus ulkomailta toimivia suomenkielisiä elintarvikkeiden verkko- ja mobiilikauppoja, jotka eivät ole Suomessa elintarvikevalvonnan piirissä. Näillä ulkomailta käsin elintarvikkeita Suomeen myyvillä yrityksillä voi olla myös fi-päätteisiä verkkokauppoja.
-Valvotaanko kielivaatimuksen osalta vain fi-päätteisiä verkkokauppoja vai myös muita esim. com-päätteisiä suomalaisten yrityksien omistajia verkkokauppoja.
-Miten kielivaatimus vaikuttaa elintarvikkeiden mobiilikauppoihin tai yksikielisten kuntien lähiruoan etämyyntiin.
-Miten elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimus vaikuttaa apteekkien valikoimissa olevien elintarvikkeiden etämyyntiin. Apteekit eivät nähtävästi ole Oiva-tarkastuksien piirissä, vaikka harjoittavat elintarvikkeiden, kuten ravintolisien myyntiä. Myöskään verkostomarkkinointia harjoittavat yksityishenkilöt eivät tietojen mukaan ole Oiva-valvonnan piirissä.
Muun muassa näihin asioihin on pyydetty viranomaiselta vastauksia ja ohjeistusta.
Mitä jos elintarvikeyritys kyseenalaistaa Eviran etämyynnin kaksikielisyystulkinnan?
Viranomaisen tulkinta, joka ei perustu yksiselitteisesti lakiin, saattaa aiheuttaa tilanteita, joissa toimija haluaa perustellusti kyseenalaistaa viranomaisen vaatimuksen. Ennakkotietojen perusteella osa elintarvikealan yrityksistä ei nähtävästi tule hyväksymään viranomaisen elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimusta.
Elintarvikkeiden etämyynnin kaksikielisyysvaatimus saatetaan esittää yrityksen Oiva-tarkastuksen yhteydessä. Tarkastustilanteessa elintarvikealan toimijaa pyydetään korjaamaan tarkastajan havaitsemat epäkohdat. Tarkastajan kuuluu kertoa, mitä tulee korjata ja mihin mennessä. Korjausaikataulusta valvoja ja toimija voivat neuvotella keskenään. Yleensä korjausajassa on joustovaraa ja se sovitaan niin, että toimijalle annetaan kohtuullisesti aikaa virheen korjaamiseen. Vakavat virheet tulee kuitenkin korjata välittömästi.
Tarkastaja kirjoittaa tarkastuksesta tarkastusraportin ja Oiva-raportin. Raportti lähetetään toimijalle tiedoksi ennen julkaisemista ja toimijalla on tässä yhteydessä vielä mahdollisuus kommentoida tarkastuskertomusta ennen sen julkaisemista. Jos raportti on virheellisesti tehty tai se sisältää asiavirheitä, tästä tulee heti ottaa yhteyttä tarkastuksen ja raportin tehneeseen elintarvikevalvojaan tai hänen valvontayksikköönsä. Kuntien elintarvikeviranomaiset kirjoittavat sekä Oiva-raportit että tarkastuskertomuksen ja kuntien valvontayksiköt vastaavat niistä. Heillä on tarvittaessa mahdollisuus tehdä muutoksia raportteihin.
Mutta jos tarkastaja edelleen arvioi, että annettu arvosana on perusteltu, raportti julkaistaan. Itse Oiva-tarkastus ja tarkastuksen lopullinen tulos, Oiva-hymy, eivät ole sellaisia viranomaisen hallintopäätöksiä, joista olisi mahdollista valittaa tai joihin olisi mahdollista tehdä oikaisua. Jos viranomainen on toimijan näkemyksen mukaan toiminut tarkastuksen aikana tai sen yhteydessä väärin tai epäasianmukaisesti, on valvontaviranomaisen toiminasta aina mahdollista kannella hänen esimiehelleen, aluehallinnolle, Eviralle tai ylimmille laillisuusvalvojille, kuten eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Jos toimija ei ole tehnyt vaadittuja muutoksia asetettuun määräaikaan ja uusintatarkastukseen mennessä, arvosana muuttuu korjattavasta huonoksi ja tarkastajan tulee aloittaa elintarvikelain mukaiset pakkotoimet epäkohdan korjaamiseksi. Tällöin asiasta annetaan valituskelpoinen päätös ja ohjeet, miten päätöksestä voi valittaa. Tämän jälkeen toimijalla on mahdollisuus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Yritykset eivät halua lisää hallinnollista taakkaa
Sujuva sääntely ja normien purku ovat yksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Norminpurkutalkoiden tavoitteena on karsia sääntelyä, eikä luoda sitä lisää. Elintarvikealan toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tuotetietojen kaksikielisyysvaatimus on yrityksille osin kohtuuton. Pelkona on, että samanlaiset tulkinnat saavat jalansijaa elintarvikealan jälkeen myös muilla kaupan aloilla. Yritysten hallinnollisen taakan lisäämistä tulee välttää.
Viranomainen ei nähnyt tarvetta etämyynnin kielivaatimukselle vuonna 2016
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Evira totesivat vuonna 2016 tekemässään ”Byrokratian purkaminen 2015-2017” -selvityksessä, että he helpottavat liiallista byrokratiaa lainsäädännöllisin ja ohjauksellisin keinoin. Selvityksessä todetaan, että toimijat haluavat, että verkkomarkkinoinnissa sallitaan yksikieliset tiedot, sillä etämyynnin kaksikielisyys aiheuttaisi lisätaakkaa ja -lisäkustannuksia. Viranomainen jopa toteaa, että suomen ja ruotsin kielen vaatimuksista etämyynnissä ei ole säädetty. Lopuksi MMM ja Evira toteavat, että etämyynnissä annettavien tietojen vaatimuksia arvioidaan, kun siitä on saatu enemmän kokemuksia.
Terveystuotekauppiaiden Liitto pitää Eviran elintarvikkeiden etämyynnin kielivaatimustulkintaa monelta osin ongelmallisena. Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto toivoo, että tulkinta perutaan, sillä se ei yksiselitteisesti perustu lakiin.
Jos viranomainen näkee tarvetta asettaa etämyyntiin yrityksille lisävelvoitteita, niin niistä olisi säädettävä laissa. Lain venyttäminen viranomaistulkinnalla saattaa johtaa turhaan byrokratian lisääntymiseen ja ongelmallisiin tilanteisiin yrityksissä.
Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto
Tässä artikkelissa mainitut asiat on kirjoitettu (7.11.2017) ennen kuin Eviran ohjeistus etämyynnin kaksikielisyydestä on valmis. Eviran etämyynnin kielivaatimuksesta saa lisätietoa Evirasta (www.evira.fi tai puhelin 029 530 0400)
RSS Feed